Olen ollut lapsesta asti “haaveilija” sekä ajatusharhailija, johon termiin törmäsin kuunnellessani Johann Harin kirjaa Kadonnut keskittymiskyky. Olen koko elämäni ajan uppoutunut omiin ajatuksiini, mielikuvitukseen, ehkä joskus myös paennut senhetkistä todellisuutta johonkin toiseen ulottuvuuteen. Meditaatiokin minulta on onnistunut vain niin, että pystyn samaan aikaan laskemaan hengityksiäni ja ajattelemaan ajatuksiani – pelkkään hengitykseen keskittyminen ei minulta onnistu. Ajatusten harhailua on siis monenlaista, mutta useimmiten se koetaan negatiiviseksi ihmisen piirteeksi, josta tulisi päästä eroon.
Ajatusten harhailun piirteeni on minulle ollut sekä taakka että vahvuus. Usein on käynyt niin, että jollakin syvemmällä tietoisuuden tasolla olen itse ymmärtänyt tämän piirteeni olevan hyödyllinen, mutta ympärilläni olevat ihmiset ovat kokeneet sen minussa olevaksi virheeksi, josta minun tulisi päästä eroon.
Kun vuosien myötä olen löytänyt ne omat “sydänjuttuni”, asiat ja työn, josta itse olen kiinnostunut, tämä ajatusharhailun ja haaveilun salliminen on tuottanut elämääni pääasiassa hyvää. Aiemmin, kun itsekin koin sen minussa olevaksi viaksi, ja jonka vuoksi en ollut ihmisenä tarpeeksi tehokas, koin tästä piirteestäni jatkuvaa stressiä, riittämättömyyttä ja huonommuutta. Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en kykene olemaan samalla tavoin keskittyneen tehokas ja järjestelmällinen kuin monet ystäväni ja esimerkiksi (ex)puolisoni tai työkaverini?
ADHD ja ajatusharhailu
Sain ADHD-diagnoosin viisikymppisenä ja ADHD:n alamuotoni on juurikin ADD eli keskittymis- ja tarkkaavuushäiriö ilman merkittävää ylivilkkautta. Diagnoosin saaminen oli käänteen tekevä asia minulle, koska sitä kautta pystyin alkaa määritellä itseäni uudelleen. Synnynnäisten piirteitteni suhteen en olekaan pelkkä ongelmakimppu, jonka tulisi yrittää muuttua toisenlaiseksi, hyväksytymmäksi ihmiseksi. Olen oppinut hitaasti mutta varmasti näkemään myös hyvää näissä piirteissäni, vaikka kyllä ne – rehellisesti sanottuna – välillä myös kuormittavat tavallista elämää ja arkea, myös läheisiäni.
Tällä ajatusharhailullakin on monta nimeä: se tyypillisesti nähdään haaveiluna tai jonkinlaisena häröilynä. Vaikeutena fokusoida yhteen asiaan, liian monesta asiasta innostuvana, jolloin on vaikea päättää mikä on se tärkein asia, johon keskittyä. Nämäkin ovat totta, kolikon toinen puoli.
Minua on joskus kutsuttu niiden tutumpien nimien, kuten laiska ja saamaton, lisäksi myös taivaanrannan maalariksi. Olen ihminen, jolla on vahva tarve ymmärtää asioiden ja ilmiöiden yhteyksiä, joten olen oppinut ymmärtämään tämänkin piirteeni viisaita puolia. Taivaanrannan maalari minussa visualisoi kaiken joka mieleen juolahtaa, luo asioista visuaalisia verkostoja ja yhteyksiä, jotka lopulta ajan (ja ajatusharhailun) myötä kirkastuvat uusiksi oivalluksiksi ja ideoiksi. Toisin sanoin silloin, kun muut näkevät minut vain taivaanrannan maalarina ja haaveilijana, joka istuu ja tuijottaa kaukaisuuteen, minä luon sellaista uutta, josta voi parhaimmillaan olla hyötyä muillekin kuin itselleni 🙂
On totta, että me tarvitsemme kykyä fokusoida ja keskittyä asioihin. Samalla uskon, että me jokainen tarvitsisimme myös aikaa, kykyä ja lupaa harhailla ajatustemme kanssa. Näiden kolikon eri puolien välinen suhde on jokaisella omanlainen – siinä mielessä meidän ei tule yrittää saada kaikkia ihmisiä samaan muottiin. Mutta koska ajatusharhailua yleisesti pidetään pääosin negatiivisena piirteenä, emme ole tottuneet näkemään mitään hyvää haaveilutaipumuksissa.
Mikäli elämme jatkuvien huolien, pelkojen ja stressaavien elämäntilanteiden keskellä, tällöin ajatusharhailumme saattaa muuttua negatiivisten nauhurien päälle jäämiseksi ja ikävien asioiden jatkuvaksi vatvomiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin vapaa ajatusharhailu, joka on mahdollista tapahtua meissä ennemminkin turvan kuin ahdistuksen ja pelon tilassa.
Ajatusten vapaa harhailu ei ole keskittymiskyvyn negatiivinen vastakohta
Mielestäni on todella tärkeää ymmärtää, että ajatusten harhailu ei ole vain huono asia ja tehokas tehtäviin keskittyminen ja siihen pyrkiminen ainoa hyvä ja tavoiteltava asia. Johann Hari avaa teoksessaan ajatusten harhailulle useita samaa tarkoittavia termejä, jotka auttavat ainakin minua ymmärtämään ajatusharhailua entistä laajemmin: vapaa assosiaatio, ajatusten liihottelu, henkinen aikamatkailu, joitakin mainitakseni.
“Luovuus ei ole sitä, että luodaan jokin uusi asia, joka syntyy aivoissa. Kyseessä on pikemminkin kahden jo olemassa olevan asian liittäminen toisiinsa uudella tavalla. Kun mieli pääsee harhailemaan, se mahdollistaa pidempien ajatuskulkujen avautumisen, mikä puolestaan mahdollistaa uusien yhteyksien luomisen.”
Voimme siis saavuttaa uusia ja jopa ainutlaatuisia oivalluksia vapaan assosiaation avulla. Ja kun olemme tietyissä hetkissä keskittyneet intensiivisesti, sen jälkeen aivoille tulisi antaa mahdollisuus sulatella sitä, mitä on ollut meneillään ja miksi, ja mitä olisi hyvä tapahtua seuraavaksi. Tällainen tyhjä tila ja oleminen ei olekaan tuottamattomuutta, vaan joskus sen ansiosta voimme synnyttää uutta tehokkuutta ja uusia toimivia ideoita.
Keskittymisongelmat ovat nykyajan vitsaus
Oletko koskaan miettinyt, että fokuksen ylläpidon haasteiden lisäksi ihmisen ongelmana voi tässä hektisessä elämässä olla myös vapaan ajatusharhailun katoaminen? Mikäli sinulla on mitä tahansa keskittymisen pulmaa, mitä jos antaisitkin enemmän tilaa ja aikaa vapaalle ajatusten harhailulle sen sijaan, että yrittäisit vain väkisin keskittyä ennalta määrättyihin asioihin?
Mitä jos oma oravanpyörä katkeaisikin paradoksaalisesti sillä, että pysähtyisimme itsellemme turvalliseen ajatusharhailuun, mielikuvitteluun ja mielleyhtymien vapaaseen virtaan? Millainen olisi sinun vapaan assosiaation ja ajatusten liihottelun hetki?
Olisiko se kävelylenkki luonnossa ilman laitteita, kalliolle istahtaminen ja katseen vaeltelu maiseman ja omien ajatusten ääressä tai vaikkapa katukahvilassa istuminen ja mielen vaeltelun salliminen samalla, kun annat ihmisvilinän ja ympäröivien äänten virrata ohitsesi?
Mitä tahansa se olisikin, voisitko lähteä uteliaasti sallimaan itsellesi tällaista ajatusharhailua ja vapaan assosiaation tilaa säännöllisesti? Jos keskittymiseen itsensä pakottaminen ei ole tuottanut tulosta, ehkä kannattaa kokeilla jotakin uutta – esimerkiksi henkistä aikamatkailua 🙂
Artikkelikuva: Karita Palomäki
Tutustu myös kirjaani Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD. Löydät sen TÄÄLTÄ!
