”Älä puhu noin rumasti poikaystävällesi!”
”En minä puhunut rumasti! Itse sanot aina samalla tavalla!”
”Kai minä nyt kuulin, miten sanoit! Se loukkaa häntä, kun puhut noin.”
”Eikä loukkaa! Kai minä nyt tiedän mikä häntä loukkaa paremmin kuin sinä! Keskity omiin asioihisi!”
Terveisiä teiniperheestä. Tuntuuko tutulta? Vastaavia tilanteita voi olla käsillä päivittäin, joissain perheissä varmasti useita päivässä. Keskustelun rakenne sama, sisältö vaihtelee.
Vanhemmuudessa me usein ajattelemme, että tiedämme paremmin kuin nuoret itse mikä heitä vaivaa ja mikä heitä auttaisi. Pyytämättä annettu neuvo voi tuntua nuoresta puuttumiselta ja jopa tahalliselta kiusaamiselta. Että taas tuo koittaa vaan löytää minusta jotain vikoja. Taas sillä on jotain neuvoja minulle, joita en todellekaan ole pyytänyt. Vastaanotin menee kiinni jo ensisekunneilla.
Älä siirrä omia haavoja lapseesi
Vanhempana haluaa auttaa nuoriaan niillä tiedoilla ja taidoilla, joita itsellä on. Uskon, että lähes poikkeuksetta jokainen vanhempi toimii rakkaudesta käsin, vaikka se ei aina nuoresta siltä tuntuisi. On kuitenkin hyvä olla hereillä, millaisen kasvualustan ja kasvuravinteet nuorilleen antaa. Muistaa aina, että vaikka jokainen vanhempi aiheuttaa lapselleen traumoja (terapeuttini sanoi aikoinaan, että näin kuuluukin olla), ei omia kipuja ja haavoja tarvitse kuitenkaan siirtää niin sanottuna perusoletuksena toiseen ihmiseen.
Tavoittele tasavertaisuutta
Jos olet tietävinäsi miltä toisesta tuntuu, nostat itsesi ikään kuin tilanteen ja heidän kokemuksensa yläpuolelle ja se jo usein aiheuttaa vastakkainasettelun tunnelman. Ette ole samalla puolella ja vaikka haluaisit auttaa, se koetaan puuttumisena, pyytämättä annettuna neuvona. Koita olla rehellinen tilanteessa itsestäsi käsin ja paljasta oma haavasi tilanteeseen liittyen. Näin rakennat luottamusta rehellisyyden ja oman haavoittuvuutesi kautta. Osapuolien vastaanotin aukeaa, koska empatia astuu näyttämölle.
Rehellinen vanhempi tietää syvällä sydänjuurissaan, ettei voi oikeastaan tietää mitään, mitä toisen päässä liikkuu. Mikä häntä lopulta motivoi ja mikä saisi hänet oivaltamaan niitä oppeja, joita vanhempana toivoisi saavan läpi ennen, kun nuori muuttaa omilleen. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän vanhemman olisi viisasta alkaa sanoittamaan vain omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ääneen. Samalla nuori voi tutustua vanhemmassa puoliin, joita ei ehkä ennen ole nähnyt. Tavallaan kuulla tarinoita, joiden kautta vanhempi on muovaantunut sellaiseksi kun on.
Kutsu esiin empatia
Esimerkissä vanhemman tarkoitus on hyvä. Hän ei halua, että oma lapsi kohtelee puolisoaan epäkunnoittavasti. Haaste tässä on se, että vanhempi itse kokee tilanteen ja kommunikaation epäkunnoittavaksi, erityisesti peilattuna omaan historiaansa. Ehkä häntä on kohdeltu toistuvasti elämässä samalla tavalla. Ehkä siitä on seurannut jokin kipeä asia, josta käsin vanhempi tilanteen kokee. Lapsen puoliso esimerkin tilanteessa ei ole kokenut samoja asioita, joten vanhemman kannattaisi sanoittaa ääneen vain omia tuntemuksiaan. Tarinoilla on valtava voima, ne herättävät mielenkiinnon ja ne rakentaa siltaa ihmisten välille. Käskeminen ja komentaminen ei sitä tee, vaan vastaanotin menee kiinni.
Miten vanhempi olisi voinut tilanteessa toimia rehellisemmin ja rakentavammin? Hän olisi voinut kysyä vaikka lapsensa puolisolta, miltä hänestä tuntui kun hänelle puhuttiin kyseiseen sävyyn. Sen jälkeen olisi voinut kysyä, jaksavatko he kuunnella, jos hän kertoisi, miksi se hänestä tuntui niin pahalta. Kertoa, miten hänelle on puhuttu vastaavaan sävyyn. Ehkä sitä on tapahtunut läpi elämän, ehkä lapsena, ehkä vaikka omassa parisuhteessa. Kertoa, että minulla on tällainen haava itsessäni ja edelleen aikuisenakin siihen sattuu, kun vastaava tilanne tulee kohdalle, vaikkei se itseen millään tavalla liitykään. Lopuksi olisi voinut vain sanoa, että toivoisi, ettei kenenkään tarvitse kokea samoja tunteita, kun itse on kokenut. Kannustaa nuoria kuulostelemaan, miltä toisen sanomiset tuntuu ja kertomaan rehellisesti, jos kaipaa toisen vuorovaikutukseen muutosta.
Kysyminen on välittämistä
Voi myös jättää oman oven raolleen ja muistuttaa, että vanhempana mielellään sparrailee, jos nuoret eivät meinaa löytää parempia toimintamalleja. Yhdessä niitä voidaan miettiä enemmän neutraalilta pohjalta ja myös lähteä lempeämmin kokeilemaan arjessa. Vanhempi voi kannustaa ja osoittaa välittämistä nuorelle, myös jo kotoaan muuttaneelle, palaamalla asiaan kysymällä jonkun ajan päästä, onko keskustelu ja yhteys pariskunnan välillä parantunut.
Vinkki:
Seuraavalla kerralla kun olet reagoimassa toisten ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, koita olla puuttumatta siihen tavalla, jossa teet oletuksia toisten tunnetiloista. Toinen voi mennä todella hämilleen, jos ei tunnista itsessään vaikka tunteita, joita alat sanoittaa ääneen ikään kuin hänen tunteinaan. Ne ovat sinun tunteesi. Jos haluat puuttua tilanteeseen, suosittelen kokeilemaan näkyväksi tulemista omien tunteidesi kautta. Moni on rehellinen havainnoistaan muihin liittyen, mutta suosittelen lämpimästi opettelemaan olemaan rehellinen nimenomaan itsestä ja omista tunteista käsin toisille. Erityisesti vanhempana tämä olisi tärkeää, yhdessä lasten kanssa rehellisemmäksi kasvamista, toistensa tuntemista läpikotaisin. Kun emme sanoita tunteitamme kodeissa, meillä jää toisistamme valtavan paljon näkemättä. Kun alat toimia esimerkin tavoin, voit joku päivä huomata, miten lapsesi alkavat kysyä, miltä sinusta eri tilanteissa tuntuu. Lähennytte toisianne uudella tasolla ja kummastakin tulee toistensa tasavertaisempia rinnallakulkijoita.
Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.
