Toisinaan elämässä tapahtuu asioita, mitkä eivät ole välttämättä niin toivottuja. Nämä ovat tilanteita missä kaipaamme usein toisen ihmisen lohdutusta. Osa lohduttamisesta on tehokkaampaa kuin toinen ja osa jopa pahentaa oloa. Avaan tässä tekstissä, että mitä tällaisissa tilanteissa mahdollisesti saattaa tapahtua. Karrikoiden lohduttamisen taidot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään.
Lohduttamisen tarkoituksena on auttaa toista ihmistä käsittelemään tunteita, mikäli hän on esimerkiksi vihainen, ahdistunut, epätoivoinen, surullinen tai järkyttynyt. Tämä vaatii vuorovaikutustaitoja, mutta myös tunteiden ymmärtämistä. Samalla, kun lohdutettavan olo paranee, vaikuttaa se myös hänen ja lohduttajan suhteeseen positiivisesti. Jos taas lohduttamisessa ei onnistuta niin hyvin on sen vaikutukset luonnollisesti negatiiviset.
Osa lohduttamisesta on tehokkaampaa kuin toinen ja osa jopa pahentaa oloa.
Ensimmäinen hyvin tyypillinen tyyli lohduttaa on kieltää toisen tunteet. Puhutaan alhaisesta henkilökeskeisyydestä. Tällöin toisen näkemystä saatetaan kritisoida tai hänelle kerrotaan, että miten hänen tulisi toimia ja tuntea. Kyse on turhasta neuvomisesta. Tilannetta pyritään ratkaisemaan toisen puolesta. Tällöinen lohdutettava ei saa tunteidensa kanssa sitä tilaa, mitä hän todennäköisesti olisi kaivannut. Tällaisen lohduttajan voisikin olla hyvä kysyä itseltään, että miksi minulla on tarve ratkaista toisen ongelmat? Toki on myös tilanteista, missä kaipaamme läheisen neuvoa, mutta se tässä kohtaa erikseen.
Samalla, kun lohdutettavan olo paranee, vaikuttaa se myös hänen ja lohduttajan suhteeseen positiivisesti.
Toinen ja myös ei niin onnistunut tyyli lohduttaa on sellainen, missä huomio pyritään kiinnittämään jonnekin muualle. Pois huolestuttavasta tilanteesta. Tarkoituksena on usein vähentää toisen tuskaa suuntaamalla huomio muihin asioihin, mutta tässä tapauksessa pintaan nousseet tunteet jäävät jälleen käsittelemättä. Tähän saattaa liittyä usein myös yltiöpositiivisuutta, jolloin haastavat tunteet pyritään peittämään jollakin mukavammalla asialla. Ajatus hyvä, lopputulos huono.
Toki on hyvä muistaa, että toisinaan huomion suuntaaminen toisaalle voi myös olla järkevää. Kuten esimerkiksi tilanteessa, missä lohdutettavalla on alkamassa tärkeä työtehtävä, mikä vaatii keskittymistä. Tilanteet ja tavat lohduttaa eivät siis ole aukottomasti joko hyviä tai huonoja. Taito lohduttaa vaatii kuitenkin lohduttajalta tilannetajua.
Ihmiset, jotka ovat taitavia antamaan emotionaalista tukea, ovat myös pidetympiä.
Kolmas tyyli lohduttaa on sellainen, missä toinen todennäköisesti saa sitä, mitä on tullutkin hakemaan: Tulee kuuluksi ja nähdyksi asiansa kanssa. Henkilökeskeiset lohduttajat tunnistavat toisen viestin ja antavat tilaa toisen tunteille. He auttavat haastavassa tilanteessa olevaa ilmaisemaan tunteita kuuntelemalla ja mahdollisesti selvittämään syitä, miksi tunteet saattavat tuntua. Loppujen lopuksi parhaimmillaan kyse on taidosta olla läsnä.
Hyvässä lohduttamisessa on paljolti siis kyse siitä, että missä määrin vuorovaikutus tunnustaa tai tarkentaa ahdistuneen tunteita ja näkökulmia. Ihmiset, jotka ovat taitavia antamaan emotionaalista tukea, ovat myös pidetympiä. Samalla tällaisilla ihmisillä on myös syvempiä ja kestävämpiä ihmissuhteita. Ja toki on hyvä muistaa, että asiaan vaikuttaa myös vastaanottajan ominaisuudet. Loppuun vielä kiteyttäisin näin: Lähtökohtaisesti sinun ei tarvitse ratkaista toisen ongelmia tai suunnata hänen huomiotaan johonkin muualle. Kyse on taidosta kuunnella, olla läsnä ja antaa toisen tunteille tilaa.
Epäonnistunut lohduttaminen voi johtaa kitkaan ihmisten välillä ja aiheuttaa konfliktin. Teimme tällaisia tilanteita varten Riidan ratkaisu -kortit yhdessä vankilapastori Jukka Vänskän kanssa. Kortit voi tilata täältä.