Annatko lapsen mielikuvituksen ohjata leikkiä? – Kun aikuinen heittäytyy leikkiin mukaan lapsen ehdoilla, lapsi tuntee olevansa tärkeä

Istun lasten kanssa kuistin portailla. Lapset kyselevät toisiltaan mitä nyt tehdään täällä ulkona. Mielenkiinnolla odotan mitä lapset haluavat touhuta.

Usein me aikuisina herkästi tyrmäämme puheillamme tai käytöksellämme lapsen oman idean tai ajatuksen mielikuvitusleikistä. On tärkeää antaa lapsen etsiä itse virikkeitä ja keksiä, mitä hän haluaisi leikkiä.

Viime yönä on ollut kova tuuli ja puista on pudonnut oksia maahan. Joku lapsista ehdottaa risujen keräämistä. Koko porukka innostuu lähtemään mukaan tähän leikkiin. Lapset sanovat olevansa ”risunkerääjätraktoreita”. Risuja on aika paljon, kun ne kerätään yhteen kasaan. Isommat lapset alkavat katkomaan risuja ja pyrkivät tekemään niistä samanpituisia. Lasten mielikuvassa nämä lyhyet tikut ovat isoja puita, tukkeja, niin kuin aikuisten metsätyömaalla. Lapset asettelevat tukit järjestelmällisesti yhteen pinoon metsäpolun viereen. 4-vuotias metsuri kertoo minulle tilanneensa jo tukkirekan hakemaan tukit. Minun tehtävä tässä leikissä on toimia liikennepoliisina.

Aikuisena saatamme helposti itse ottaa jonkin roolin leikissä, mutta voisimmeko sen sijaan suostua siihen osaan, jonka lapsi osoittaa? Tällainen lapsen antaman leikkiroolin ottaminen osoittaa lapselle, että aikuinen arvostaa ja pitää tärkeänä lapsen itse keksimää leikkiä.

Lapset laittavat pidemmistä oksista puomin esteeksi polulle. He opastavat minua ohjaamaan liikenne toiselle metsätielle, koska työmaa-alueelle ei saa mennä. Kuuluu valtava pärinä, kun metsäkoneet ahkeroivat työssään. Koneita täytyy välillä tankata. Kuljettajat peruuttavat kätevästi tankkausasemalle. Katselen ihastuneena, kun pienemmät lapset ottavat mallia isompien toiminnasta. Liikennepoliisia pyydetään apuun, kun haalari tarttuu oksan haaraan. ”Onneksi työhaalari ei revennyt”, tuumaa 3- vuotias.

Tässä vaiheessa ehdotan lapsille kotiin lähtöä. Kukaan lapsista ei innostu kotiin lähdöstä, koska heidän mukaan ottamansa eväät ovat vielä syömättä (ei meillä tällä kertaa ole oikeita eväitä mukana). Lapset tarjoavat minullekin lämmintä kaakaota ja pullaa. Yhdessä sovimme, että ensi kerralla otetaan oikeat eväät mukaan.

On tärkeää, että aikuisena kuuntelemme myös lapsen omia toiveita ja ideoita ja toteutamme niitä mahdollisuuksien mukaan. Aikuisen on hyvä huomata, että lapsen ideat voivat olla hyvinkin yksinkertaisesti ja helposti toteutettavissa.

Kotimatkalla 2-vuotias aikoo taittaa oksan kasvavasta puusta. Siihen 4-vuotias oikein topakasti sanoo, ettei puista saa ottaa oksia.

Kun opetamme lapsille jo pienestä pitäen mitä metsässä voi tehdä ja mitä saa ottaa, hän oppii tuntemaan paitsi oikeuksiaan, myös yhteistä vastuutamme luonnosta.