Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja ja kirjailija Ben Furman kertoo kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen.
ONNELLISUUS – Rimaa kannattaisi alentaa. Riittää kun on suht tyytyväinen elämäänsä. Onnellisuutta me tavalliset tallaajat voimme kokea vain hetkittäin eivätkä ne hetket tule kello kaulassa.
TUNTEET – Tunteet tulee ja menee. Odota hetki ja tuo tunne, joka nyt täyttää maailmasi, on jo vaihtunut toiseksi.
ELÄMÄN TARKOITUS – Ihminen ei halua millään uskoa, että ihmisen elämän tarkoitus on ihan sama kuin kaikkien muidenkin eläinten elämän tarkoitus. Meidän elämämme tarkoitus on tismalleen sama kuin muurahaisen tai virtahevon elämän tarkoitus. Siinä kaikki.
KASVU – Kuulostaa hienommalta, kun puhutaan kasvusta tai henkisestä kasvusta, mutta rehellisyyden nimissä elämä on oppimista ja kun opimme asioita niin voimme sanoa, että “olen oppinut” tai “olen hoksannut” tai “olen alkanut ymmärtää”. Onko se kasvua? No miksei sitäkin sanaa voisi käyttää, mutta oppiminen kuulostaa minun korvaan rehellisemmältä.
PERHE – Luin vastikään satavuotiaan Eddie Jakun kirjoittaman ihastuttavan kirjan, mestariteoksen, jonka nimi on “Maailman onnellisin mies”. Se kertoo miehestä, joka selviytyi keskitysleiriltä, menetti koko sukunsa, mutta löysi ilon elämäänsä uudestaan. Ja mistä hän löysi kadonneen ilon? Omasta perheestään tietenkin.
LAPSUUS – Meille on uskoteltu, että lapsuuden kokemukset ja ihmissuhteet määräävät sitä, minkälaisia meistä tulee ja minkälaista myöhempi elämämme on. Sitä tuntee itsensä toisinajattelijaksi, jos uskoo, kuten minä, että tulevaisuus – se mitä uskomme tulevaisuuden voivan tuoda tullessaan – vaikuttaa enemmän elämäämme kuin menneisyys.
AIKUISUUS – En osaa oikein tässä iässä ajatella aikuisuutta, kun on jo seuraava ikäkausi edessä. Ihmisen elämän arvot muuttuvat iän myötä. Lapsena haaveilin sähköjunasta. Nuorena haaveilin aivan eri asioista (arvaat varmaan sanomattakin) ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä toivoo saavansa elää terveenä.
MIELENTERVEYS – Nykyinen diagnoosi- ja lääkepainotteinen psykiatria on lääketeollisuuden rahoittama megatrendi, lumipallo, jota on lähes mahdotonta pysäyttää. Jos se saa jatkaa voittokulkuaan, ei kestä kauaakaan, kun jokaisella kansalaisella, myös lapsilla, on kaikilla diagnoosi ja sen mukana lääkitys. Eläköön “luomupsykiatria”, jos sellainen joskus saisi sijaa.
MIELEN HYVINVOINTI – Usein ajatellaan, että mielen hyvinvointi on jotakin, mikä tapahtuu ihmisen pään sisässä, mutta kyseessä voi olla länsimaisen ihmisen ajattelun vääristymä. Hyvinvointimme riippuu varmasti jossakin määrin siitä, mitä omassa päässämme tapahtuu, mutta luultavasti vielä enemmän se riippuu siitä, miten tulemme toimeen muiden ihmisten kanssa. Mitä tapahtuisi, jos omaksuisimme ihmisten välisille suhteille perustuvan käsityksen hyvinvoinnista? Emme ehkä enää puhuisi mielen hyvinvoinnista vaan yhteisöjen hyvinvoinnista. Se olisi erilainen ja todennäköisesti toiveikkaampi tapa lähestyä kysymystä hyvinvoinnista.
ONGELMAT – Olin kerran kouluttamassa erästä työyhteisöä vuosia sitten. Koulutuspäivän teemana oli ratkaisukeskeinen ajattelu ja sen soveltaminen työyhteisön arjessa. Kun päivä oli päättymässä, työyhteisön esimies tokaisi: ”No niin, nyt me sitten tiedetään, että ongelmia ei ole olemassakaan. On vain projekteja, joita emme ole vielä käynnistäneet.” Voiko sitä paremmin sanoa.
LÄSNÄOLO – On ollut hauska huomata, että viisaat opettavat meitä tulemaan onnellisiksi olemalla läsnä, ei menneisyydessä eikä tulevassa vaan tässä-ja-nyt. En ole sitä koskaan oikein ymmärtänyt. Tietenkin ihminen on onnellinen, jos hän on tässä ja nyt. Koiratkin ovat onnellisia, koska osaavat olla tässä ja nyt. Sehän on itsestäänselvyys, mutta jos kaikki olivat tässä ja nyt, mitään ei saataisi aikaiseksi. Ruoka ei tule pöytään olemalla tässä ja nyt vaan ottamalla oppia menneisyydestä ja suunnittelemalla tulevaisuutta.
MENNEISYYS – Määrääkö menneisyys nykyhetkeä ja tulevaa, vai onko asia toisinpäin? Voisiko olla, että tulevaisuus määrää paljolti nykyhetkeä ja jopa sitä, miten näemme menneisyytemme? Ihminen ei ole menneisyytensä vanki ja hauskin viisaus, minkä olen tästä aiheesta kuullut on, että menneisyyden paska on hyvää tulevaisuuden lannoitetta.
TULEVAISUUS – Olen kasvanut aikuiseksi kulttuurissa, jota luonnehti tulevaisuususko. Uskoin, kuten monet muutkin aikalaiseni, että kehitys kehittyy ja maailma on pikkuhiljaa kehittymässä paremmaksi paikaksi. Demokratia leviää, sodat loppuvat, luonnonsuojelu etenee, tasa-arvo kasvaa…. Illuusio on säpäleinä. Maailma näyttää olevan tuhon oma, mutta eikö ne kiinalaiset jo aikoinaan opettaneet, että vaikka maailmanloppu tulisi huomenna, minä istutan omenapuuni tänään.
