Jos olemme kohdanneet toistuvaa tarpeidemme mitätöimistä, ohittamista tai surullisimmillaan niistä häpäisyä, opimme usein mallin, jossa alamme itsekin mitätöimään ja häpeämään tarpeitamme. On aikuisuutta ymmärtää, että ihan joka ainokainen hetki tarpeemme eivät voi täyttyä, ja se on myös elämää, mutta jo se, että tunnistamme tarpeemme, auttaa meitä kohtaamaan kivun, jonka tarpeiden täyttymättömyys usein meissä herättää. Tällöin voimme löytää itseämme kohtaan parhaimmillaan myötätuntoa, sen sijaan että lähtisimme turruttamaan kaipuutamme vaikkapa addiktioiden ja erilaisten sijaistoimintojen taakse.
Inhimillisiä tarpeita ovat mm.
– Tarve kokea olevamme turvassa, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti
– Tarve saada kokea tukea ja rohkaisua
– Tarve tuntea yhteyttä, tuntea olevamme rakastettua ja ilmaista omaa rakkauttamme
– Tarve saada kuulua ja osallistua
– Tarve tuntea olevansa omana itsenään arvokas ja merkityksellinen
– Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi
– Tarve ilmaista myös rajoja ja tulla kunnioitetuksi niidenkin äärellä
– Tarve saada toteuttaa itseään ja olla itsenäinen
Emme tietenkään lapsena (tai aina aikuisenakaan) osaa ilmaista tarpeitamme suoraan, vaan ne ilmenevät epäsuorasti, joskus myös esim. kiukuttelun ja “hankalana” olemisen kautta. Jos tällöin tulemme mitätöidyksi, opimme aika äkkiä sulkemaan myös oman luontaisen yhteyden tarpeisiimme. Mutta tarpeet eivät katoa minnekään. Onneksi omia syvempiä tarpeita voi alkaa tunnistamaan myös aikuisuudessa.
Jos on kasvanut kodissa, jossa tarpeita on (mitä luultavimmin tiedostamatta ja pahaa tarkoittamatta) mitätöity, voi olla arvokasta harjoitella sanomaan itselleen: Minun tarpeeni mahtuvat tähän maailmaan.
Tarpeet eivät tee meistä itsekkäitä, ne tekevät meistä ihmisiä! Ja silti me olemme aikuisena vastuullisia siitä miten ilmaisemme tarpeitamme. Pyrkimys tehdä valintoja niin, että omat tarpeet tulisivat huomioiduksi ei ole lainkaan sama asia, kuin se että pyrkisi impulsiivisesti kyynärpää taktiikoilla tekemään mitä vaan saadakseen haluamansa.
Osa ihmissuhteiden haasteita voi olla se, että tarpeemme ovat erilaisia eri kohdissa. Toisen tarve ei ole “väärä” vaikka se ei olisi sama, mitä itse siinä kohtaa priorisoisi. Vastavuoroisessa ja tasapainoisessa suhteessa kummankin tarpeet saavat olla totta yhtäaikaa ja parhaimmillaan yhdessä voidaan käydä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso uusi Tunnekarttatehtäväkirja täältä.
