Erityisherkkä ihminen saattaa olla arka ilmaisemaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan. Se riippuu paljon henkilökohtaisista kokemuksista ja siitä mallista, minkä on saanut tunteiden käsittelyyn ja rajoihin liittyen. Moni vastaanotolleni tuleva herkkä ja empaattinen ihminen on oppinut huomioimaan kaikki muut ja sivuuttamaan itsensä. He poimivat ympäristöstään myös muiden tunteita ja kantavat niitä kuin omiaan. Se kerryttää ajan mittaan emotionaalista taakkaa, joka voi näkyä mm. väsymyksenä, masennuksena, suruna, passiivis-aggressiivisena käytöksenä ja fyysisinä vaivoina. Rajanveto sekä itselle että suhteessa muihin ihmisiin on onneksi taito, jonka voi opetella.
Mistä tietää että tarvitsee vahvemmat rajat?
Tässä joitain yleisiä kokemuksia ja tilanteita, jotka liittyvät puutteellisiin emotionaalisiin rajoihin:
- miellyttämisen tarve ja konfliktien välttely oman edun kustannuksella
- vastuun kantaminen toisten tunteista
- toistuvat rajarikkomukset ja loukatuksi tuleminen
- omien tunteiden tukahduttaminen
- vaikeus ja pelko osoittaa aiheellista suuttumusta
- vihan kääntäminen sisäänpäin, itseä kohtaan
- omat tunteet tulevat vähätellyiksi tai mitätöidyiksi
- toisten ainaisen kuuntelijan rooliin joutuminen
- toisten emotionaalisten purkausten kohteeksi joutuminen toistuvasti
Miten niitä rajoja sitten asetetaan?
Terveiden rajojen opettelun voi aloittaa tekemällä itsetutkiskelua. Kannattaa miettiä mahdollisimman objektiivisesti ja rehellisesti mm. seuraavia asioita:
- Miksi kokee tarvetta miellyttää muita?
- Missä tilanteissa ja kenen kanssa rajojen pitäminen on erityisen vaikeaa?
- Miten haluaisi tulla kohdelluksi missäkin tilanteessa?
- Mitä rajoja olisi hyvä asettaa itse itsellensä?
- Miten voisi konkreettisesti sanoin ja teoin ilmaista omat rajansa napakan selkeästi?
- Miten rajoistaan voisi pitää kiinni silloinkin kun muut eivät pidä niistä?
Jos rajat ovat ihan hukassa, niin keskustelu ammattilaisen, esimerkiksi terapeutin kanssa voi auttaa selkiyttämään itselle, mikä on ok ja mikä ei, mitä ne rajat ylipäätään ovat, miten niitä asetetaan ja kuinka niitä vahvistetaan. Uusien rajojen vetäminen on ensi alkuun epämukavaa ja saattaa herättää syyllisyyden tunteita. Asiaan kuuluu myös se, että rajojamme ylittäneet ihmiset eivät pidä uusista rajoistamme. Työ on kuitenkin vaivan arvoista, sillä pikkuhiljaa elämä alkaa keventyä huomattavasti.
