Turvattomuus on luonnollinen reaktio – 5 keinoa turvattomuuden tunteen kanssa pärjäämiseen

Ihmiskuntaa on koeteltu kovin monin tavoin viimeisten vuosien aikana. Itse olen pitkään pohtinut sitä, miksi ulkoisten, oman hallinnan ulkopuolella olevien asioiden lisäksi myös oman henkilökohtaisen elämän tapahtumat ovat olleet viime vuosina poikkeuksellisen kuormittavia.

Jokainen toki kokee asiat ja tapahtumat omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta ehkä silti rohkenen väittää, että esimerkiksi turvattomuuden kokemus on lisääntynyt merkittävästi. Turvattomuus voi syntyä omassa elämässä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Nämä tapahtumat ovat voineet olla yllättäviä, hallitsemattomia elämänmuutoksia, kriisejä tai esimerkiksi jatkuvaa epävarmuutta, kun mihinkään ei voi luottaa tai tukeutua. Toisaalta reagoimme maailman moniin viimeaikaisiin tapahtumiin, kuten sotiin, epävarmoihin talous- ja työllisyysnäkymiin tai epätasa-arvoiseen maailmaan.

Mihin voimme siis luottaa ja tukeutua? Turvattomuudessa on aina kyse myös jonkin tason tuettomuudesta. Voinko luottaa itseeni, oman kehoni sisäiseen kannatteluun? Voinko luottaa siihen, että kehoni on kannateltu, minä olen kannateltu? Voinko luottaa siihen, että äitimaa kannattelee kulkuani täällä maan päällä?

Ehkä sinä et ole tietoisesti kysynyt itseltäsi tämänkaltaisia kysymyksiä, mutta jos turvattomuus on sinulle tuttu tunne, nämä lauseet kysymyksineen saattavat olla kehomielesi kokemus juuri nyt. Vaikka kehosi ei osaa vastata sanoilla, se kertoo turvattomuudesta monin eri tavoin: valmiustilassa olemisena, ollen jatkuvasti jännittynyt, hengityksen pinnallisuutena, jähmettyneisyytenä. Jatkuvina huoliajatuksina ja ajatuskehinä, joiden vuoksi ei saa unta. Erilaisina tunnereaktioina: ahdistuksena, pelkona, suruna, jopa vihana. Moninaisina selviytymiskeinoina: vaativuutena itseä ja muita kohtaan, jatkuvana suorittamisen tarpeena, riippuvuuksina, lamaantumisena, voimattomuutena, toivottomuuden tai keinottomuuden kokemuksina.

Miltä tuntuisi antaa itselle lupa istahtaa pieneksi hetkeksi kuuntelemaan sitä, mitkä asiat itsessä kertovat viime aikojen turvattomuudesta? Mitä on tapahtunut kehosi tasolla, entä tunteiden ja ajatusten? Miten olet näiden seurauksena toiminut ja reagoinut?

Mitä huomaatkin, voit kokeilla seuraavia keinoja, olisiko joistakin näistä apua turvattomuuden tunteen kanssa elämiseen. Korostankin nimenomaan tätä: on täysin luonnollista kokea turvattomuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Silti keholle ja mielelle on mahdollista antaa ajoittaista lepoa, jotta jatkuvasta pelosta ja jännityksestä ei tulisi meille uusi normaali.

Elämä ei siis ole joko-tai; täynnä turvattomuutta tai täynnä ruusunpunaista luottamusta. Elämä toki on joskus tätä, mutta kaikki ääripäiden välissä olevakin on elämää ja tähän koko olemisen kirjoon meidän on hyvä tutustua. Kun koemme elämisen kaikki olot ja tasot sellaisina kuin ne ovat ja opimme vähitellen säätelemään voimakkaimpia tilojamme eli helpottamaan oloamme ainakin hetkellisesti, luottamuksemme lisääntyy jo tämän seurauksena. Pelkäänkö pelkoakin, vai voisinko löytää vaihtoehtoja jatkuvaan turvattomuuden tunteeseen?

 

Tutustu pienin askelin kehosi tuntemuksiin ja löydä turva kehostasi

Tietoinen jännittäminen. Vaikka tämä voi tuntua oudolta, tietoinen jännittäminen voi helpottaa turvattomuuden kokemusta. On nimittäin eri asia jännittää tiettyjä lihaksia tietoisesti ja tuoda tällä tavoin hallintaa haastavaan tilanteeseen kuin ajautua hallitsemattomasti jännitystiloihin, jota ei välttämättä edes huomaa tapahtuvan.

  • Stressaavassa tilantessa kokeile esimerkiksi käden pitämistä nyrkissä tai pakaroiden tietoista jännittämistä JA huomioi se, että säilytät hengityksesi rytmin. Hengitystavalla ei muutoin ole tässä kohtaa isoa merkitystä, tärkeää on ensisijaisesti tunnistaa se, ettei pidätä hengitystä, mikä on hyvin tyypillinen reaktio jos jännitämme lihaksia.
  • Pidä tämä tila hetken ja päästä tietoisen hitaasti jännitys vapaaksi, muistaen edelleen pitää hengityksen rytmistä kiinni.

Valitse sinulle sopiva sana jännityksen ja jähmettymisen vastakohdalle. Perinteisesti ajattelemme, että jännityksen vastakohta on rentous. Ajatus rentoutumisesta voi kuitenkin olla turvattomuutta kokevalle “punainen vaate” eli aiheuttaa entistä enemmän stressiä ja jopa suorituspaineita.

  • Mikäli huomaat näin tapahtuvan, mieti, mikä muu sana voisi sinulle toimia paremmin? Tässä muutama esimerkki: rauha, luottamus, kannattelu, vapaus… joskus sana voi olla myös rauhoittava väri, esimerkiksi vihreä.
  • “Makustele” sinulle sopivaa sanaa. Kun löydät sen, luo sanasta ankkuri uloshengitykseesi. Voit minuutin parin ajan, jokaisella uloshengityksellä toistaa mielessäsi tätä sana-ankkuria.
  • Seuraa, muuttuuko olosi verrattuna alkuperäiseen olotilaan.

Tuo kehoosi kokemus rytmistä. Ratkaisu jännityksen ja jähmettymisen helpottumiselle ei niinkään ole täydellinen rentous vaan rytmisyyden palauttaminen kehoon, ja se voi tapahtua monella tavalla. Kehosi ja hermostosi rakastavat rytmiä! Kaikki täällä maailmankaikkeudessa on rytmistä, niin me ihmisetkin. Meissä on hengityksen rytmi, sykkeen rytmi, erilaisia kehon sisäisiä virtauksia. Elämme osana vuorokausi- ja vuodenaikarytmejä. Voimme kuunnella erilaisia rytmejä, nähdä rytmejä sekä kokea aktiivisen liikkeen kehossamme rytmeinä.

  • Mieti, millainen rytmi voisi sinua auttaa, tuleeko se luonnollisesti kehostasi (kävely, hengitys, keinuttelu, laulu/hyräily, tanssi tms.) vai voisitko virittäytyä ulkopuoleltasi tuleviin rytmeihin (musiikki, luonnon äänet, meren aaltojen havainnointi tms.).
  • Löytyiskö jokin harrastus, jonka avulla voisit vahvistaa rytmisyyttä elämässäsi; taiji, asahi, jooga, mikä tahansa kuntoliikunta, luova taide jne.
  • Mitä olisit kiinnostunut kokeilemaan tietoisesti?

Mieti, mitä voisit oppia luonnolta? Kaupungistumiskehityksen seurauksena moni ihminen on erkaantunut luontoyhteydestä. Tutkitustikin luonnossa oleilu on terveydelle tärkeää. Sen lisäksi moni ihminen, minä mukaan lukien, on kokenut luontoyhteyden olevan toimiva stressitilaa rauhoittava ja vakauttava asia. Millä tavoin luonto voisi opettaa meitä? Kun koemme turvattomuutta, mielemme voi täyttyä erilaisista katastrofiajatuksista, jotka eivät ainakaan lisää uskoa omaan selviytymiseemme. Tältä osin itse olen oppinut luonnolta mm. seuraavia viisaita asioita:

  • Luonto muuntautuu syklisesti, vuodenajat vaihtuvat. Niin vaihtuvat myös tunteeni, reaktioni ja kokemukseni, hetkestä ja päivästä toiseen. Mikään ei ole maailmassa pysyvää, eikä tämän tarvitse olla synonyymi turvattomuudelle. Miten syklisyys voisi olla sinun tukenasi?
  • Kasvien kyky selviytyä haastavistakin olosuhteista kuvastaa minulle toivoa. Vanha, vahva ja viisas tammi on voimapuuni. Peruskallio on aina meidän allamme kannattelemassa. Mikä on sinun turva- tai voimasymbolisi? Mikä auttaa sinua tuntemaan kannattelua ja turvaa?
  • Ihailen metsän eläimiä, joilla on kyky elää hetkessä, rennon valppaina. Kun metsäkauris havahtuu johonkin poikkeavaan aistimukseen, se jännittyy, siirtyy valmiustilaan, kunnes huomaa, että tilanne ei ole uhkaava eikä siihen tarvitse reagoida. Eläin värisee hetken purkaen jännityksen lihaksistaan ja jatkaa elämäänsä rennon valppaana. Voisinko minäkin oppia eläimiltä samaa?

Mikä on tällä hetkellä pienin asia, johon voisit suhtautua uteliaalla, avoimella mielellä? Aina kun kohtaan pienen taaperon, ihailen hänen kykyään keskittyä ihmettelemään ympärillään olevia pieniä asioita, vaikkapa maassa kulkevaa muurahaista. Lapsi on luonnostaan utelias ja avoin maailmalle. Turvattomuus ja epävarmuus sulkevat meistä tämän kyvyn nähdä pieniä ihmeitä ympärillämme. Kun näin tapahtuu, hermostollinen sietoalueemme kaventuu ja reagoimme yhä pienempiin asioihin joko jännittyen tai lamaantuen. Koemme, että on turvallisempaa olla siellä omalla pienellä suoja-alueellamme, vaikka tunnistaisimmekin valintamme seuraukset elämälle.

Pienikin määrä uteliaisuutta, rohkeutta tai vaikkapa leikkisyyttä auttaa meitä laajentamaan hermostollista sietokykyämme. Minulle on elämässäni ollut tärkeää kyky antaa sisäisen lapseni tulla esiin, luovana ja leikkimielisenä hassuttelijana. Kun tämä joskus tapahtuu, tiedostan sisäisen lapseni olevan riittävän turvassa sillä hetkellä sallimaan tämän tapahtua. Kun sisäinen lapseni kokee turvaa, minä koen turvaa.

  • Millä tavoin sinä voisit laajentaa omaa sietoikkunaasi, lisäämällä uteliaisuutta, sallimalla luovuuden ja leikkisyydenkin elämääsi? Voisiko se olla jokin arjen pieni asia, kuten koiraa ulkoiluttaessa ihmetellä yhdessä koiran kanssa eteen tulevia asioita? Kokeilla pienesti omia rajojaan, tekemällä jotakin, joka on jäänyt uskalluksen puutteen vuoksi aina tekemättä.
  • Kuka tai ketkä voisivat olla niitä ihmisiä, joiden kanssa uskallat enemmän, ja joihin voit luottaa?
  • Voit myös asettua hetkeksi ns. voima-asentoon: seiso jalat hieman harallaan, polvet vahvoina, kädet lanteilla ja työnnä hieman rintaa rottingille, ojenna tässä asennossa ryhti ja hengittele pari minuuttia. Mitä voimaa tai vahvistavaa energiaa huomaat itsessäsi? Mihin uuteen voit sen jälkeen suuntautua? Mikä on sinulle voimaa, uskallusta ja uteliaisuutta symboloiva väri?

Tässä oli siis joitakin asioita kokeiltavaksi. Toivon sinun löytävän näistä tai muista vinkeistä itsellesi sopivia keinoja sekä helpottaa omaa turvattomuuttasi että suhtautua siihen eri tavalla. Voit tarvita muutoksen käynnistymiseen aikaa, tilaa, muiden tukea ja ripausta uteliaisuutta, rohkeutta sekä ymmärrystä ja myötätuntoa. Lähtisitkö tutkimusmatkalle?

 

Artikkelikuva: Anne Toivonen; Annen Instagram-tili: anne_toivonen

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image
24 tunnin ajan -50% etukoodilla TAKATALVI Pipo ja huivi -paketti 
PUOTIIN
close-image