Omat rajat kumpuavat sisäisestä turvasta ja niitä tarvitaan sydänjuttujensa toteuttamisessa. Yhteys omiin rajoihin on siinä mielessä perustarve, että rajat suojaavat elämänvoimaasi. Rajojen ensisijainen tarkoitus ei ole aidata mitään ulkopuolelle vaan pikemminkin hoivata sitä mitä on sisäpuolella. Rakkautta, hyvinvointia, itselle merkityksellisiä asioita, omia arvoja ja unelmia. Toisaalta joskus hyvinvointinsa vuoksi tarvitsee tehdä ihan selkeitä aitauksia ja ottaa etäisyyttä – jotkut ihmissuhteet tai tilanteet eivät tee hyvää. Vaikka miten osaisi huolehtia sisäisyydestään, ei kenties ole viisasta pyöriä henkisesti tai fyysisesti haitallisissa skeneissä loputtomiin.
Jos elämänvoimasi jää jollain laille vaille suojaa, omissa jutuissa eteneminen on haastavaa. Siksi rajat suojaavat myös omaa tunne-elämää: ne ovat sisäistä vanhemmuutta. Rajojen vuotaminen voi olla joko toisten rajojen ylittämistä tai sitä, että muut saavat ylittää sinun rajojasi. Yleensä rajattomuus kulkee molempiin suuntiin. Se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, ettet osaa sanoa mihinkään ei. Huomioi sitä, missä asioissa osaat ja uskallat sanoa ei ja asettaa rajoja sen sijaan, että survot itseäsi tilanteista joissa se vielä on vaikeaa.
Muiden rajojen ylittäminen voi olla:
-
- Toisten asioihin puuttumista ja säätämistä
- Sitä ettei huomioi toisen olo- ja tunnetilaa vaan puskee omaa asiaansa
- Oletusten tekemistä toisen puolesta
- Suoraan puhumattomuutta, vihjailua
- Sheimaamista
- Omien tunteiden purkamista vastuuttomasti, syyttävästi ja loukkaavasti toiseen
- Sen olettamista, että toinen aikuinen huolehtisi minun tarpeistani
- Selän takana toimimista
- Egosta kumpuavaa rehellisyyttä eli asioiden töksäyttelyä, hienotunteisuuden puutetta (sen sijaan, että ilmaisee myötätuntoisesti ja vastuullisesti sitä mikä itselle on totta)
- Manipuloimista ja vallankäyttöä – esimerkiksi marttyroimista, uhriutta, uhkailua, kiristämistä, kaupankäymistä
- Vaatimista ja kontollia, miellyttämistä
- ”Too much information” – asioidensa ylijakamista
- Toisiin ainaista nojaamista sen sijaan, että opettelee luomaan itselleen turvaa
- Toisen fyysisen tilan ja kehon koskemattomuuden kunnioittamattomuutta
Omien rajojen ylittäminen voi olla:
-
- Sitä, ettei luota omaan tunteeseensa kurjasta olosta vaan alkaa selittää sitä pois: ”olen liian herkkä, ei tässä nyt ole mitään ongelmaa, olen liian vaativa, mä voin joustaa”
- Ei:n sanomattomuutta eri tilanteissa
- Miellyttämistä, ylikilteyttä
- Suostumista manipuloiduksi
- Oman fyysisen koskemattomuuden ylittämistä suostumalla sellaiseen, mikä ei tunnu täysin hyvältä
- Paahtamista ja suorittamista hyvinvointinsa kustannuksella
- Uupumusta (kun omat rajat ylittyvät tarpeeksi pitkään, uuvumme)
- Sitä, ettei uskalla suuttua – ilman toimivaa yhteyttä omaan kiukkuun eli positiiviseen aggressioon emme aseta rajoja
- Toisten syyttämistä
- Omien tunteiden ja tarpeiden ohittamista
- Toisten jatkuvaa kannattelua
- Sitä ettei hoivaa ja auta itseään
Vihaan ja pelkoon täytyy olla toimiva suhde, jos haluaa voida elämässään hyvin. Koska moni meistä on oppinut, ettei oma viha ole tervetullutta tai että pelkojen äärellä pitäisi reipastua, joudumme opettelemaan rajahommelin aikuisena ihan alusta asti.
Vihan / kiukun / ärtymyksen / kipsahtamisen tunne morsettaa rajoista siinä missä pelon ja häpeän tunteet viestivät turvan, rakkaudellisuuden ja autenttisuuden tarpeesta. Vihasta ja pelosta ei siis todellakaan tarvitse, pidä tai kannata yrittää päästä eroon tai henkistellä itseään johonkin rakkauspölyvaaleanpunavalopalleroon jossa vain ”rakastaa kaikkia” eikä tunne vihaa. Seurauksena on rajattomuutta, rauhattomuutta, rahattomuutta, uhriutta ja epäreiluuden kokemusta, hyväksikäyttöä ja sitä, etteivät omat sydänhommat ota tuulta alleen.
Viha ei ole mitään räyhäämistä vaan virtaavaa elämänvoimaa, leijonaisä sisällämme. Viha on sananan voimakas, mutta tunteena usein esimerkiksi ärtymystä
Leijonaisän kuuluukin ärähtää, jos joku tulee sisäiseen puutarhaamme häsmäköimään. Rajojen asettaminen on ei:n sanomista, joskus näennäistä tylyyttä ja etäisyyden ottamista sellaisesta, mikä ei tee hyvää. Rajat ovat sen ilmaisemista, mikä minulle ei käy, mitä en halua ja mitä haluan. Läheisriippuvaiselle (eli lähes kaikille meistä) terveiden, kunnioittavien rajojen opettelu on haastavaa koska omista tarpeistaan on ohjelmoitunut käymään kauppaa.
Rajojaan voi lähteä ihan aluksi kuulostelemaan niin että tutkii, miten sivuuttaa itsensä hoivaamisen ja turvan luomisen arkisia toimenpiteitä. Rajattomuus näkyy ihan päällimmäisenä meissä aina niin, ettemme ota tilaa ja hoivaa yhteyttä itseemme. Kun alkaa sitoutua itsensä hoivaamisen ja turvan luomiseen, alkaa tulla yhä tietoisemmaksi rajoistaan: siitä mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Kun alkaa huomioida itseään, näkee selkeämmin asioita ja tilanteita, joissa sivuuttaa sisäisyyttään.
Rajojen puolesta toimitaan ja tehdään valintoja, niitä ei tarvitse selitellä
Toinen jutska on alkaa kuulostella, minkä tekemättä jättäminen tai mistä etäisyyden ottaminen tekisi hyvää. Yleensä tiedämme kyllä intuitiivisesti, mitkä tilanteet, asiat tai ihmissuhteet juuri nyt kuluttavat ja rasittavat. Se ei tarkoita, että ihmisistä tai asioista pitäisi hankkiutua eroon vaan sitä, että ottaa vähän välimatkaa tai alkaa kertoa, kun jokin ei tunnu hyvältä. Rajoistaan täytyy siis ottaa itse vastuu – niitä ei voi sälyttää toisten kontolle ja narista nurkassa, että toi ylittelee mun rajoja. Vain sinä tiedät, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, ja on sinun oikeutesi ja duunisi opetella ilmaisemaan sitä toisille. Kutsun tätä kuumottavaa opettelumatkaa Sydänvoimautumiseksi.
Tutustu Annan Sydänjuttu-kirjaan TÄÄLLÄ.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
