Lapselle (ja itselle!) voi opettaa, että myös hankalista tunteista voi olla kiitollinen – ja nekin kuuluvat elämään

Olen hieman allerginen sanonnalle ”negatiiviset tunteet”. Näin siksi, että negatiivinen tarkoittaa kielteistä, epäedullista tai huonoa – ja jos jokin on osa luonnollista elämää, se ei voi olla kielteinen epäedullinen tai huono. 

Mutta miksi hankalia ja vaikeita tunteita kutsutaan negatiivisiksi? Ehkäpä siksi, että ne ovat epätoivottuja. Ne sattuvat – ja ihminen luonnostaan välttelee kipua, sekä henkistä että fyysistä. Ja ehkä myös siksi, että kollektiivisesti meidän on edelleen vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan toisen ihmisen hankalaa tunnetta – koska se sattuu liikaa tai emme osaa suhtautua siihen.

Kuten huomaatte, puhun mieluummin hankalista, vaikeista ja ikävistä tunteista. On tärkeää ilmaista se, että tunne ei ole väärä tai huono, vaikka se tuntuu ikävältä. Ja kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös ne hankalat.

Usein ympäristö ei kannusta tunteiden näyttämiseen, ja siksi omia tunteitaan alkaa vältellä, piilotella ja kiertää. Tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaikka ne lakaisisi matoa alle – tai sisuksiinsa. Mitä kauemmin tunteita ohittaa, sitä vahvemmaksi ne sisuksissa kasvavat. Ja sitten jossain kohtaa purskahtavat yli äyräiden tai ovat aiheuttaneet pitkällä aikavälillä sisäistä vahinkoa: jos esimerkiksi vihaa ei päästä ulos, se alkaa kääntyä helposti itseen.

Tunteiden näyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuljemme kaupungilla kaatamassa sisäisyytemme painolastia muiden niskaan. Vaan se tarkoittaa oman tunteen tunnistamista, sen huomaamista kehotuntemuksina, tunteen nimeämistä ja myös tunteen kiittämistä. Yksikään tunne ei tule kiusaamistarkoituksessa vaan ne ovat viestintuojia. Ne auttavat ymmärtämään omaa sisäistä maailmaa ja yhdistämään oman sisäisen maailman ulkoisen maailman kanssa.

Tunnejumppaa kannattaa tehdä itsensä kanssa, jos haluaa, että lapsikin oppii suhtautumaan omiin tunteisiin niin, että tunteiden kanssa oppii elämään – myös niiden hankalien. Tunteista ei opi lukemalla vaan tuntemalla tunteet kehossa. Tekemissäni Lasten omissa kiitollisuuskorteissa on tunnetaitoharjoituksia, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Tässä muutama esimerkki:

Onko sinusta tuntunut joskus epävarmalta? Millaisissa tilanteissa? Epävarmuuden tunne haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano epävarmuuden tunteelle ”kiitos, kuulin”.

Oletko ollut joskus vähän tai oikein vihainen? Millaisessa tilanteessa? Viha ei tunnu kivalta, ja joskus se saa tekemään ja sanomaan ikäviä asioita. Mutta viha ei ole väärä tunne, vaan se haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano tunteelle: ”kiitos, kuulin”. 

Kiitollisuutta voi harjoittaa paitsi suhteessa tunteisiin mutta myös suhteessa elämään: Elämässä tapahtuu koko ajan ikäviä ja kivoja asioita, pelottavia ja innostavia asioita, on räntäsadetta ja auringonpaistetta jne. Kiitollisuus on taito, jonka avulla voi suunnata huomionsa siihen, mikä on hyvin ja mikä tekee hyvää.

Opettele lapsen tai nuoren kanssa yhdessä kiitollisuustaitoja Lasten omien kiitollisuuskorttien avulla. Pakka sisältää 45 harjoituskorttia.