”Tämä, mitä nyt tapahtuu, tuntuu jotenkin tilapäiseltä, ei juuri miltään, mietin, sitten joskus muistelee, eikä muista ja toivoo, olisivatpa vielä entiset ajat”, kirjoittaa Antti Hyry romaanissaan Uuni. Kirjassa kuvataan leivinuunin rakentamista tiili tiileltä, pala palalta, pohtien sen kautta elämää, tätä hetkeä ja tulevaa, kiirettä ja kiireettömyyttä.
Hyryn ajatus tilapäisyydestä havahdutti ja tuntui tutulta. Usein sitä saa itsensä kiinni siitä, ettei ole niinkään läsnä tässä hetkessä, vaan vähintään toinen jalka tukevasti tulevassa. Elämä täyttyy hetkessä elämisen sijaan sitkuttelusta. Sitten kun tulot ovat suuremmat, sitten kun olen saanut ylennyksen, sitten kun talo on rakennettu, sitten kun lapset ovat kasvaneet…
Kuitenkin vaikka asiaa kääntelisi ja vääntelisi mielessään kuinka paljon tahansa, lopputulos on aina sama. Kaikki mitä meillä on, on tämä hetki, emmekä tiedä millainen tulevaisuus on tai kuinka paljon sitä ylipäätään on. Voimme yrittää muovailla tulevaa haluamaamme suuntaan, mutta silti elämä saattaa yllättää.
Mitä jos sitkuttelun sijaan aloittaisimmekin nytkyttelyn? Sen sijaan, että käytämme tolkuttoman määrän energiaa tulevasta stressaamiseen ja sen suunnitteluun, keskittyisimmekin enemmän juuri tähän hetkeen. Nytkyttelyyn.
Päättäisimme ainakin yrittää olla onnellisia näillä keskeneräisillä eväillä mitä meillä on tässä ja nyt, emmekä ehdollistaisi onnellisuuttamme ”sitten kun” -ajatuksiin. Muutoin meille saattaa käydä kuten Hyryn kirjan päähenkilölle, joka sitten joskus muistelee tilapäiseltä tuntuneita aikoja ja toivoo niitä takaisin.
Realistisesti ajatellen, emme tietenkään pysty lopettamaan kokonaan tulevassa elämistä, eikä meidän tarvitsekaan. Ajatus tulevasta pitää meidät liikkeessä. Ehkä voisimme kuitenkin yrittää välillä pysähtyä ja muistaa katsoa enemmän ympärillemme. Sitä kaikkea mitä meillä jo on. Opetella arvostamaan tätä ainutlaatuista hetkeä, jolloin olemme elossa.
Siinä hetkessä voi olla kipua ja surua. Iloa ja täyttymystä. Vanhasta luopumista ja kevään lupauksia. Siinä voi joskus olla liikaa ja toisinaan liian vähän. Kaikkea sitä mikä tekee elämästä elämän.
