Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja: Terapeutti, pappi ja tietokirjailija Miia Moisio
Minusta yksi kauneimpia lauseita on: ”Anteeksianto vapauttaa sielusi”.
Elämän matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Meitä satutetaan ja me satutamme, tahallisesti tai tahattomasti, koska olemme ihmisiä. Ihmisyys on kaikenlaista rosoa, harvoin täydellistä ja virheetöntä.
Miksi anteeksi antaminen voi tuntua mahdottomalta?
Tosielämässä anteeksi antaminen on kuitenkin todella tiukassa. Katkeruus on sitä, että on jäänyt kiinni vihaan ja kaltoin kohteluun. Joskus halu antaa anteeksi puuttuu, koska anteeksianto voi tuntua siltä, että unohtaa väärät teot tai jotenkin alistuu sille, joka teki väärin.
Ihminen osaa olla ankara toisille, mutta usein olemme kaikkein ankarimpia itsellemme. Jos tunnet melkein koko ajan syyllisyyttä jostain, olo on riittämätön ja itseä soimaava, kannattaa pysähtyä ja kysyä: olenko ihan oikeasti tehnyt jotain väärin? Ja: vaadinko itseltäni liikaa ja tunnen syyllisyyttä, koska en ylety omiin ihanteisiini? Ja vielä: otanko vastuuta asioista, jotka kuuluisivat oikeasti jollekulle toiselle? Tai: elänkö omien arvojeni mukaan?
Ankaruus itseä kohtaan uuvuttaa, ahdistaa ja masentaa
On nimittäin aika tärkeää tunnistaa, mitä syyllisyys todella on. Useimmiten se on ankaraa sisäistä puhetta, joka aiheuttaa itseinhoa, uupumusta, ahdistusta ja masennustakin. Tällä ole mitään tekemistä sen tunteen kanssa, joka herää, kun todella tekee jotain väärin. Pyri vapauttamaan itsesi syyllisyyden taakasta ja antamaan itsellesi anteeksi ihan kaikki.
Anteeksiannossa on monta puolta. Se on tärkeää, mutta siitä voi tulla myös vaatimus. Tuntuu, että on pakko antaa itseä haavoittaneelle anteeksi.
Tärkeämpää minun mielestäni on haavan ja kivun lempeä hoivaaminen, jotta anteeksianto mahdollistuu. Anteeksianto on kuin jälkiruoka tai palkinto, joka seuraa siitä, että todella sydämestään menee omien kipujen äärelle ja vapauttaa vanhat kivut. Anteeksi voi antaa moneen suuntaan: itselle, toisille ja niille jotka eivät osaa tai pysty pyytämään sinulta anteeksi.
Anteeksiannosta voi kummuta kiitollisuus
Anteeksianto voi mennä niinkin pitkälle, että lopulta tuntee kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä on saanut ja joutunut kokemaan ja läpi elämään.
Anteeksi antamiseen tarvitaan usein empatiaa ja myötätuntoa. Empatia pyrkii ymmärtämään ja inhimillistämään asioita. Tämä koskee myös itselle anteeksi antamista.