Mistä se kipu tulee, jota usein kannamme?
Meillä ihmisillä on tapana toistaa menneisyyttämme, jota olemme itse kokeneet.
Tunteet, uskomukset ja tavat tulevat opituista kaavoista, joita emme edes välttämättä itse muista ja huomaa.
Näyttelemme menneisyyden näytelmää tässä hetkessä, vaikka kovasti haluaisimme ”mennä eteenpäin”. Menneisyyden tärkeät henkilöt (vanhemmat, sukulaiset yms.) saavat uudet kasvot kumppanissamme, lapsissamme, läheisissä ystävissämme.
Siirrämme menneisyyden tähän hetkeen tunteina, odotuksina, uskomuksina, asenteina, fantasioina ja tarpeina.
Me harvoin nähdään toista ihmistä sellaisena, kuin hän on – useammin oman historiamme värittämänä hahmona. Kun ihastumme tulisesti, ihastummeko todella ihmiseen, vai enemmänkin omaan heijastamaamme ideaaliin? Usein huomaamme pettyvän, kun toinen henkilö ei olekaan sitä mitä odotimme fantasiassamme.
Me jokainen kannamme vanhempien tarinoita, isovanhempien kokemuksia, sukumme tunnemaisemaa ja koko lajimme historiaa mukanamme. Eikä se ole huono asia, se vaan on.
Ihmeellistä näyttää olevan se, että meillä on kyky muuttaa tarinaa. Voimme tulla tietoisemmaksi siitä tavasta, jolla toimimme ja halutessamme muuttaa tarinaa toisenlaiseksi. Tämä on ihan käsittämätöntä, jos sitä miettii. Me emme ole historiamme vankeja, vaikka se meihin vaikuttaakin, vaan voimme todella vaikuttaa siihen millaisen kokemuksen tästä elämästä saamme. Ja myös se, että mitä siirrämme eteenpäin tuleville sukupolville.
Usein se vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, epämiellyttävien tunteiden ja piirteidemme kohtaamista, harjoittelua ja ihmisiä, jotka voivat tukea matkaa. Se myös vaatii enemmän hyväksymistä, kuin syyttelyä menneisyyttä ja siellä olevia ihmisiä kohtaan. Mikäli vastustamme ja syytämme, helposti annamme oman vastuumme pois, jollekin toiselle.
Muutos alkaa siitä, että tekee päätöksen, johon sitoutuu. Se ei vaadi, kuin yhden ihmisen, joka päättää valita toisenlaisen polun edettäväksi. Muutos alkaa pienistä omistautuneista askeleista ja niiden säännöllisistä ottamisesta. Itselle armollisuus ja samaan aikaan rehellisyys auttaa kivasti, jotta matkasta ei tule pelkkää puurtamista tai pelkkää välttelyä.Bon voyage!
Kurkkaa Teemun kirja Miehen vuoro tuntea:
