Olen huomannut, että ihmisillä on itsetietoisuudesta monenlaisia käsityksiä. Kokosin tähän juttuun muutamia faktoja itsetietoisuudesta, jota pidän ehkä 2000 -luvun (työ)elämän tärkeimpänä taitona.
Miksi itsetietoisuus on oleellinen taito niin kotiäidille, työntekijälle, yrittäjälle kuin johtajalle?
Oletko ajatellut, että melkein kaikki nykyelämässä olennaiset taidot, kuten tunneäly, empatia, vuorovaikutustaidot, vaikuttamistaidot ja yhteistyötaidot kumpuavat hyvästä itsetietoisuudesta? Mikäli emme ole itsetietoisia, on lähes mahdotonta hallita taitoja, jotka tekevät meistä esimerkiksi vahvempia tiimipelaajia, loistavia johtajia ja parempia asiakassuhteiden rakentajia.
Itsetietoisuus on oleellinen taito niin johtajille kuin jokaiselle meistä elämässä menestymiseksi. Yliopistot ovat alkaneet ottaa itsetietoisuutta kasvattavia kursseja mukaan opetussuunnitelmiinsa ja moni menestynyt ihminen sanoo itsetietoisuuden olleen keskeinen tekijä hänen menestymiselleen. Kun ihmisellä on hyvä itsetietoisuus, hänellä on hyvät mahdollisuuden menestyä elämässä kokonaisvaltaisesti. Joku voi menestyä taloudellisesti hyvin, mutta jos häneltä puuttuu itseymmärrys ja itsetietoisuus, hän saattaa silti olla onneton tai pärjätä huonosti muilla saroilla elämässään.
Mitä on itsetietoisuus?
Länsimaisten tutkijoiden mukaan itsetietoisuuden voi ajatella koostuvan kahdesta osasta, sisäisestä tietoisuudesta (mm. ymmärrys omasta ajattelustamme ja tunnereaktioistamme) sekä ulkoisesta tietoisuudesta eli ymmärryksestä siitä, miten vaikutamme muihin ja millaisena muut meidät näkevät.
Itsetietoisuus on sisäänpäin kääntynyttä huomiota ja prosessi, jossa vertaamme omaa toimintaamme yleisiin uskomuksiin ja arvoihin, tavoitteenamme parempi itsetuntemus ja kehittyminen. Jonkintasoinen itsetietoisuus on biologista ja kehittyy jo lapsena. Itsetietoisuus ei kuitenkaan ole staattinen ilmiö, vaan dynaaminen prosessi, joka kehittyy läpi koko aikuisikämme.
Itsetietoisuuden kehittyminen
Pidän Morinin mallista, jossa ensin on alitajunta ja esimerkkeinä alitajunnan tilasta ovat kooma ja uni. Tietoisuuden tilassa (consciousness) olemme tajuissamme ja myös eläinten (joidenkin uusien tutkimusten mukaan kasveillakin saattaa olla jotakin tietoisuutta) voi ajatella olevan tällä tasolla.
Seuraava taso on itsetietoisuus. Se on ihmiselle ominainen, evoluutiossa muodostunut, tietoisuuden tila. Joidenkin tutkijoiden mukaan itsetietoisuus on kehittynyt ihmisille n. 60 000 vuotta sitten helpottamaan sosiaalista kanssakäymistä. Se on saattanut olla keskeinen tekijä sille, että ihmispopulaatio lähti räjähdysmäiseen kasvuun noihin aikoihin ja päädyimme lajien huipulle. Itsetietoisina voimme esimerkiksi sanoa, että ”Olen vihainen”.
Viimeinen taso on meta -tietoisuus, jossa tulemme tietoisiksi tietoisuudesta itsestään. Tällä tasolla olemme kykeneväisiä havainnoimaan omaa toimintaamme, ajatteluamme ja kehollisia reaktioitamme. Tietoisuutemme on laajempi kuin normaalisti ollessamme ajatusvirran vietävänä ja tunnereaktioihimme samaistuneena. Tällöin saatamme sanoa, että ”Huomaan tuntevani vihan tunnetta”. Tämä tietoisuuden tila mahdollistaa toisenlaisen valinnan toiminnan suhteen kuin ajatukseen tai tunteeseen samaistuneisuuden tila, jossa toimimme nuoruuden aikana oppimiemme automaattisten reagointimallien mukaisesti.
Itsetietoisuus on harvinainen taito!
Ihmiset yleensä yliarvioivat itsetietoisuutensa tason: tutkimusten mukaan 95 prosenttia meistä ajattelee olevansa itsetietoisia, mutta vain noin 10-15 prosenttia omaa hyvän itsetietoisuuden (Eurich, watch reel)! Miksi ihmiset sitten eivät ole niin itsetietoisia kuin he luulevat olevansa tai haluaisivat olla? Tämä voi johtua siitä, että itsetietoisuus on jollain tavoin hieman väärinymmärretty pelkästään älyllisenä ja kognitiivisena taitona ymmärtää itseen liittyviä ominaisuuksia.
Vain harva meistä omaa syvän tietoisuuden itsestään ja yhteydestään muihin, koska itsetietoisuuteen tarvitaan muutakin kuin älyllistä ja reflektiivistä pohdiskelua itsestä. Siihen tarvitaan omien tunteiden havaitsemista, häpeän ja pelkojen läpikäymistä sekä ajatus-tunne-kehoreaktioiden ymmärryksen kautta syvemmän tason oivaltamista omasta tavasta reagoida ja kokea maailmaa. Tähän tarvitaan elämänkokemusta ja kykenevyyttä kehollisesti ja tunteiden kautta käsitellä sisäistä haavoittuvuutta sekä sukupolvien ketjuun liittyviä häpeän ja riittämättömyyden kokemuksia.
Kehitettävä taito
Miten sitten kehittää taitoa ymmärtää ja havaita itseä kehollisesti ja tunteiden kautta? Oletko havainnut, että vaikka kuinka paljon ajattelisit itseäsi ja itseesi liittyviä asioita, se ei välttämättä lisää itsetietoisuuttasi? Moni ystäväni on aivan tuskastunut, koska he kauniisti ja myötätuntoisesti reflektoivat paljon omaa toimintaansa, mutta jossain vaiheessa heistä aina tuntuu, että ajatukset alkavat kiertää kehää ja päätyvät umpikujaan. Liika itsen ajattelu saattaa aiheuttaa negatiivisia seuraamuksia ja viedä huomion pois siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Tällöin ajatuksemme saattavat pyöriä kehää ja aiheuttaa lisää ahdistusta, syvemmälle omiin ajatuksiin vajoamista sekä vaikeutta keskittyä esim. töihin.
Ratkaisu tähän on lakata ajattelemasta liikaa ja keskittyä katsomaan, tuntemaan sekä kuuntelemaan – hiljaa, ilman valmiita sanoja ja olemassa olevia määritelmiä.
Meditaatio voi auttaa kehittämään itsetietoisuutta herkistämällä tunne- ja aistimaailman tuntemuksille. Se auttaa tulemaan sensitiivisemmäksi itseä kohtaan ja havaitsemaan sisäistä tietoisuutta, esimerkiksi tunteita ja omiin ajatuksiin vajoamisesta. Meditaatio voi myös nostattaa omasta mielestä ja kehosta itsetietoisuutta kasvattavia oivalluksia liittyen omiin, jo vanhemmilta ja isovanhemmilta opittuihin, reagointitapoihin ja itsen ilmaisuun. Näin meditaatio voi auttaa tulemaan tietoiseksi omista rajoituksistamme, tiedostamattomista peloistamme ja automaattisista reagointitavoistamme, mikä voi laajentaa käsitystämme vahvuuksistamme, kyvyistämme ja koko identiteetistämme.
Itsetietoisuutta kehitetään organisaatioissa yleisimmin erilaisten persoonallisuusarviointien, kuten 360 -astetta, avulla. Ne perustuvat itsereflektioon. Meditaatio ja mindfulness sen sijaan kasvattavat erityisesti meta -tietoisuutta ja voisivat itsetietoisuuden kehittämisessä täydentää itsereflektiota.
Minusta itsetietoisuuden kehittämiselle kannattaa todella uhrata pieni hetki aikaa jokaisesta päivästä!
Lähteet:
Eurich, T. 2017. Insights. The Surprising Truth about how others see us, how we see ourselves and why the answer matter more than we think. Penguin Random House LLC: New York.
Showry, M., & Manasa, K. V. L. (2014). Self-awareness – Key to effective leadership. IUP Journal of Soft Skills, 8(1), 15–26.
Morin, A. 2006. Levels of consciousness and self-awareness: A comparison and integration of various neurocognitive views. Consciousness and Cognition, 15(2):358-71.
