”Sä olet tuollainen herkkis, niin sä et varmasti kestäisi sitä…”
Moni meistä herkäksi (tai saati sitten sitten erityisherkäksi) tunnustautuneista on varmasti kuullut jonkin samantyyppisen toteamuksen. Etenkin erityisherkkyydestä puhuttaessa tuntuvat monet ilmiöön tutustumattomat pitävän tilaa jonkinlaisena yleisenä haurautena ja heikkoutena, jossa yksikin risahdus saattaa olla liikaa erityisherkän herkälle mielelle tai hipiälle.
On totta, että erityisherkkyyttä on yhtä montaa laatua kuin on erityisherkkiäkin. Joillakin ominaisuus ilmenee herkkyytenä esimerkiksi kovalle kielenkäytölle, synkille uutisille tai väkivaltaviihteelle. Itse kuitenkin rakastan kauhuelokuvia, eikä minua saa yleensä tolaltaan synkkä todellisuuskaan.
Itselleni erityisherkkyys merkitsee ennen kaikkea taipumusta hermoston kuormittumiseen, jolloin minun täytyy muistaa kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Suomeksi sanottuna, tarvitsen keskimääräistä enemmän palautumisaikaa etenkin vilkkaan ja intensiivisen päivän jälkeen. Minulle on tärkeää ottaa säännöllisesti ärsykkeettömiä hetkiä, jolloin aistini lepäävät ja akut saavat latautua.
Erityisherkkyys merkitsee minulle myös rikasta sisäistä maailmaa. Minulla on luova mieli ja voimakas mielikuvitus ja ajatuksillani on taipumus matkustella pitkiä päänsisäisiä matkoja. Vaikka itse olen (varsinkin kodin ulkopuolella) hyvin rauhallinen persoona, enkä viihdy suurissa väkijoukoissa ja huomion keskipisteenä, niin rakastan taidetta, joka herättää suuria tunteita.
Erityisherkkänä nautin, kun saan kotisohvalta käsin milloin kyynelehtiä, milloin nauraa katketakseni tai pelätä henkeni edestä. Eläydyn voimakkaasti musiikkiin, elokuviin ja tv-sarjoihin ja minusta on hienoa, että pääsen niiden kautta osaksi erilaisia todellisuuksia. Koenkin, että nautin esimerkiksi kauhuelokuvista niin paljon juuri erityisherkkyyteni takia.
Haluankin heittää ilmoille toivomuksen, että erityisherkkiä ei leimattaisi vain yhdeksi samanmielisten herkkisten joukoksi, koska meitä on todella moneen lähtöön. Sen sijaan, että jäätäisiin ihmettelemään erityisherkkyys-sanaa, luodaan mieluummin maailmaa, jossa meitä kaikkia yhdistää ennen kaikkea se, että olemme niin ihanan erilaisia.
