Jokaisen elämään kuuluu vastoinkäymiset ja haastavat ajanjaksot. Jos elämä kuitenkin tuntuu päivästä toiseen syvässä suossa rämpimiseltä, on vaikea nähdä, miten löytää tie jaksavaan arkeen. Tässä muutamia pohdittavia asioita uupumuksen ja väsymyksen keskelle:
Vaaditko itseltäsi enemmän kuin jaksat? Jokaisen voimavarat ovat yksilölliset – sinun ei tarvitse jaksaa samaa määrää töitä, harrastuksia ja muita velvoitteita kuin ympärilläsi olevien. Olet arvokas itsenäsi, tekemisesi määrä ei tee sinusta parempaa ihmistä.
Jos ympäristösi vaatii sinulta liikaa, voitko vaikuttaa siihen? Avoin keskustelu on tällaisessa tilanteessa usein vaikeaa, mutta itsesi kannalta tärkeää. Jos et kerro taakastasi, muut eivät voi tietää ja reagoida.
Elätkö arvojesi mukaista elämää? Jos arki koostuu asioista, jotka eivät herätä sinussa voimaantumisen tunteita, ei ihmekään, että voimat hiipuvat salakavalasti. Omien arvojen säännöllinen mieleen palauttaminen auttaa tilanteissa, joissa ote meinaa kadota. Koko elämä ei voi olla iloa ja antoisia kokemuksia, mutta osaan voimme itse vaikuttaa.
Jos työ ottaa enemmän kuin antaa, onko vapaa-ajallasi tarpeeksi palauttavaa ja energisoivaa toimintaa? Vapaa-aikasi kuuluu olla itsesi näköistä, tee rohkeasti asioita, joita koet merkitykselliseksi. Iloa tuovat asiat voivat olla pieniäkin, sinun ei tarvitse aloittaa suurta elämänmuutosprojektia. Lyhyt aamukävely, kynttilöiden sytyttäminen tai rauhallisen musiikin kuuntelu voivat olla arjen tärkeitä pieniä palautumishetkiä. Sinun ei tarvitse olla aina saatavilla muita varten. Ihmiset, jotka rakastavat sinua, ymmärtävät kyllä, vaikket aina toimi heidän odotustensa mukaisesti.
Tuntuuko, ettei hankalasta tilanteesta ole ulospääsyä? Näin tunteminen on luonnollista ja sallittua, eikä itseä sovi soimata siitä. Olet arvokas myös uupuneena, eikä uupumus ole epäonnistuminen. Nykyihmiseltä vaaditaan paljon, liikaakin. Uupuminen antaa mahdollisuuden oppia omista rajoistaan. Apua saa ja kannattaa pyytää, jos omat voimavarat hupenevat.
Kun puhumme avoimesti haastavista tunteista, alkaa ympärillä myös tapahtua. Kun yksi avaa suunsa, tulee parhaassa tapauksessa kaksi perässä. Uupuneelle tärkeää lienee se, ettei tunne itseään huonoksi ja arvottomaksi tai jää olonsa kanssa yksin — mitä avoimemmin puhumme väsymyksen tunteista, sitä enemmän jaamme hyväksyvää ilmapiiriä.
