Mitä kaikkea nouseekaan näkyviin, kun maa ikään kuin pysähtyy? Asetuin perheeni kanssa olemaan paljon kotona, tosin se on meille tavallista. Sain yhtäkkiä aikaa pohdiskella elämääni, jota en ole hetkeen ehtinyt oikein tarkkaan ajatella ja antamaan todellista aikaa lapsilleni, joita arjessa on välillä melkein ikävä siksi, että kaikkeen hössöttämiseen menee niin paljon energiaa.
Uskon, että kaikessa on mukana korkeampaa viisautta. Joku viisaus tässä kaikessa on. Oma ajatukseni kiertyi miettimään, mitä hyvää poikkeustilanne voi yksittäiselle ihmiselle tarjota.
Osaan kyllä ajatella sitäkin, mitä kaikkea huonoa tästä voi seurata: taloudellista ahdinkoa, ahdistusta, yksinäisyyttä, sitä että perheet, joissa on muutenkin vaikeaa, voivat alkaa voida vieläkin huonommin. “Herttasen perheissäkin” saattaa pinna palaa, kun alkaa olla tylsää ja väki kaipaa normaaleihin arkipuuhiin ja sosiaalisiin ympyröihin. Haluan tässä tekstissä kuitenkin tuoda esiin joitakin erityistilanteen hyviä puolia.
Poikkeustilanne voi tarjota:
1. Pysähtymisen mahdollisuuden
Koska olet ihan oikeasti viimeksi pysähtynyt itsesi ja mahdollisen perheesi äärelle? Mitä jää, kun normaali arki lakkaa ja elämästä tulee toisenlaista kuin mitä se on saattanut jo vuosia olla? Oletko kaivannut pysähtymistä? Ehkä pysähtymistä voisi toteuttaa jatkossakin?
2. Mahdollisuuden omien arvojen tarkistamiseen
Pysähtyneessä olotilassa saattaa tulla mieleen se, miten ja mihin aikansa normaalisti käyttää. Joskus tulee elettyä elämää, jossa itselle arvokkaimmat asiat jäävät kiireen ja suorittamisen jalkoihin.
Usein sanomme, ettei meillä ole valinnan mahdollisuutta, taloudellisista ja muista syistä johtuen, vaikka tosi usein onkin. Rajoitteitakin on ja oikeita syitä, mutta monesti syy on ainoastaan se, ettemme näe tai uskalla katsoa sitä, että voimme valita. Kyse on omasta elämästämme, jonka luojia me itse olemme.
3. Aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille
Voisiko väljemmän arjen käyttää nyt siihen, että aikaa jää omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen? Vaikka jumppa- tai kuntosali on kiinni ja joukkokokoontumiset kehotettu peruuttamaan, meidän on mahdollista ulkoilla, nukkua, syödä huolellisemmin ja antaa aikaa niille asioille, jotka itselle tekevät hyvää.
4. Mahdollisuuden tärkeiden asioiden esiintulolle
Pysähtyminen voi nostaa pintaan monenlaisia asioita omasta sisimmästä: tunteita, tarpeita ja tarvetta tai halua muutokseen. Mitä kaikkea tämä tilanne paljastaa?
Mitä olen ilman työyhteisöäni? Kuinka yksinäiseksi itseni koen, jos en käy työpaikalla tai harrastuksissa? Miltä aika lasten tai kumppanin kanssa näyttää? Miten hyvin tai miten huonosti elämässäni voin? Millaisen elämän todella haluaisin? Ja mitä pelkoja tämä kaikki nostaa pintaan?
5. Aikaa kodin siivoamiselle
Milloin viimeksi siivosit kodin oikein kunnolla? Putsasit niin, että kämpästä lähti vanha roina ja jäljelle jäi vain se, mitä todella tarvitset ja mikä tuottaa iloa?
Monesti on nimittäin niin, että kun oma koti on sekaisin, oma mielikin on sekaisin ja päinvastoin. Kun siivoat kotiasi, siivoat myös sisintäsi. Siksi tämä kevyeltä kuulostava mahdollisuus voi olla aika iso juttu.
6. Yhteisöllisyyden heräämisen uudelleen
Miten ihanaa olisi, jos tämä kaikki voisi tuottaa yhteisöllisyyden aktivoitumisen. Että alkaisimme tehdä yhteistyötä yksin puurtamisen sijaan. Että naapuriavusta tulisi taas totta ja läheisistä ihmissuhteista huolehtimisesta vanha, uusi arvo. Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta. Nähdään ne lapset ja aikuiset, joilla on nyt vaikeaa ja yritetään oikeasti auttaa.
7. Luottamuksen kasvua
Mitä elämässä oikein muuta voi kuin yrittää olla sekä järkeä että tunnetta? Ja kun näitä kahta tasapuolisesti viisaasti käyttää, ei voi kuin nostaa kädet taivasta kohti ja antautua luottamukseen. Luota siihen, että kaikki järjestyy kyllä.
Poimin Toivon kortit-korttipakasta alla olevan lauseen. Voisiko se sopia tähän hetkeen?:
“Voitko hyväksyä kaiken sen, mitä nyt on? Senkin voi pyrkiä hyväksymään, ettei aina pysty hyväksymään.”
