Maailmassa ei ole milloinkaan ennen asetettu niin suuria vaatimuksia parisuhteelle kuin tänä päivänä. Mutta voiko yksi ihminen olla vastaus kaikkeen?
Kun huomaat pohtivasi sitä, mitä kumppanisi tulisi tehdä, jotta sinä voisit olla onnellisempi, on aika pysähtyä pohtimaan, mitä sinä voisit tehdä oman onnesi eteen. Jos oman elämän mielekkyys on kiinni siitä kuinka kumppanisi toimii, on onnellisuutesi perusta hataralla pohjalla.
On selvä, että parisuhteessa tarvitsemme toisiltamme hyviä asioita ja palautetta, mutta parisuhdetutkimuksista tiedetään, että yhteiselämäänsä tyytyväisimmät parit omistavat myös oman elämän.
Kietoutuneisuus, kaiken jakaminen ja toisen asioihin liikaa puuttuminen eivät ainoastaan saa aikaan ikävää ahtauden tunnetta, niillä on myös taipumus synnyttää suhteesta sisarellinen kumppanuus, jossa erillisyyden mahdollistama vetovoima alkaa kärsiä.
Parisuhde on monin tavoin erityinen suhde. Tuomme siihen mukanamme elementtejä, jotka puuttuvat muista ihmissuhteistamme. Ei tarvitse olla vakaumuksellinen freudilainen ymmärtääkseen että menneisyytemme vaikuttaa meissä läpi elämämme. Lapsuuttamme emme voi kieltää. Vaikka työntäisimme sen pois mielestämme, se vaikuttaa joka tapauksessa taustalla ja ihmissuhteissamme.
Siihen, kuinka olemme lapsuutemme kokeneet, vaikuttaa saamamme hoidon lisäksi saamamme temperamentti. Lapsi syntyy maailmaan omanlaisenaan ja oppii vuorovaikutuksessa itsestään ja muista ihmisistä. Aina vanhemman ja lapsen ei ole helppo ymmärtää toisiaan.
Lapsi ei ole ehkä sellainen, josta haaveilimme, tai vanhemmuuden tunteet ovatkin toisenlaiset kuin odotimme. Äidiksi ja isäksi tuleminen saa meissä esiin puolia, jotka voivat yllättää.
Vanhemmaksi tuleminen siis herättää samalla lailla mennyttä eloon kuin parisuhdekin. Usein nämä asiat tapahtuvat samaan aikaan. Mielessä aktivoituvat omat lapsuuskokemukset värittävät parisuhdetta ja vanhemmuuden kokemusta.
Kaikesta omaan itseemme vaikuttavasta emme vain saa aina kiinni silloin, kun se on ajankohtaista. Jos oma käyttäytyminen tai vaikeat tunteet aiheuttavat huolta, kannattaa ottaa yhteyttä terapeuttiin. Voi selvitäkin että asia, jonka luulit johtuvan perhetilanteesta, onkin menneisyyden varjo, joka sabotoi nykyhetkeä.
Muista: Terapiaan ei voi hakeutua liian aikaisin. Jos saat itsesi kiinni lauseista: ”Selvitän kyllä oman pääni”, ”Terapiasta ei varmasti ole minulle mitään hyötyä” tai Kävin kerran, ja se oli täysin turha keikka”, niin sitä suuremmalla syyllä: varaa aika.
Huomaa kuitenkin, että toisin kuin moni muu palvelu, terapiassa asiakas tekee suurimman työn. Jotta tuloksia tulisi, sinun täytyy a) puhua totta, b) olla valmis kasvamaan. Terapian vaikuttavuudesta tiedetään, että kaikkien tärkeintä on löytää terapeutti, jonka kanssa syntyy hyvä yhteys. Luota siis itseesi, kun etsit auttajaa. Kaverin mielestä paras valinta ei välttämättä sovi sinun tilanteeseesi.
Ei siis ihme, että tuomme aikuissuhteisiimme aina myös mukanamme vastausta vaille jääneet kysymyksemme, hoitamatta jääneet haavamme ja meissä elävän vahvan kaipuun päästä ravitsevaan yhteyteen toisen ihmisen kanssa.
Rakastuminen on kuitenkin aina poikkeustila, eikä se yksinään riitä luomaan pohjaa sitoutuneelle parisuhteelle. Siksi tulisikin olla tietoinen siitä, mitkä ovat omat luovuttamattomat arvot ja syvimmät ydintarpeet? Ja samalla tietenkin tietää, mitä ne ovat kumppanilla?
Jos ette ole näistä vielä koskaan keskustelleet, niin ei hätää, sekä arvoilla että tarpeilla on taipumus muuttua elämän aikana. Tärkeää on siis tietää, mitä ne teille tänään merkitsevät ja mitä johtopäätöksiä niiden perusteella voidaan tehdä.
Tämä kirjoitus on kappale Marikan syksyllä ilmestyvästä parisuhdeoppaasta.
