Mahtaakohan kukaan sanoa elämän loppumetreillä, että ”hitsit, kun tuli iloittua liikaa”? Tuskin. Silti niin usein kun katsoo ympärilleen näyttää siltä, että totisuus ja asiallisuus ovat suurempia hyveitä kuin ilon päästäminen ulos ja sen jakaminen muiden kanssa.
Revittely, hulluttelu, ilo ja nauru ovat ihmisen elämän kohokohtia. Ne tuovat elämään värejä, joita ei rahalla saa. Ilo värittää sisäiseen maailmaamme hulluttelevia pensselinvetoja, jotka saavat elämän tuntumaan kiinnostavalta, arvokkaalta ja rajattomalta. Sillä ilo vapauttaa ihmisen oman voiman.
Ilon päästäminen ulos tuntuu kehossa, mielessä ja sosiaalisissa suhteissa. Onko mitään voimaannuttavampaa kuin iloita ja nauraa yhdessä muiden kanssa? Se kohta, jossa ilo yhdistyy muiden iloon, rakentaa muistoja, jotka ovat elämän suurimpia rikkauksia.
Mitä jos joka päivä olisi syytä iloon – ei vain juhlapäivinä? Mitä jos muistaisimme ilon tuoman elinvoiman, ja muistaisimme revitellä edes pikkaisen joka päivä? Mitä jos asioiden suorittamisen sijaan priorisoisimme iloa: Kuinka monta kertaa tuli naurettua? Kuinka revittely vei tänään mukanaan niin, että sisäinen aurinko loisti, vaikka ulkona olisi ollut kuinka pimeää?
Kun vetää Ilon villasukat jalkaansa, on aika sisäisille bileille, ilon juhlalle. Ilon villasukat jalassa on sen aika, että ihan tavallisessa arjessa muistaa hetkeksi laittaa kontrollin ja asiallisuuden romukoppaan. Sitten voi vapautua ilolle. Ehkä on aika laittaa nuoruuden hulluttelumusaa soimaan ja päräyttää sopivasti luistavalla lattialla villasukkatanssi. Tai ehkä on aika kokoontua ystäväporukalla villasukat jalassa ilon hetkeen. Ehkä kerran päivässä on syytä pitää Ilon villasukkia jalassa ja käydä läpi kaikki päivän ilon hetket.
Teksti on kirjasta Hyvän mielen villasukat, kohdasta Ilon sukat. Neulo itsellesi tai jollekin ihanalle tyypille lahjaksi nämä villasukat <3 Tilaa oma kirjasi:
