Syksyn ja arjen alkaminen tuntuu kihelmöivänä odotuksena. Odotuksen herättämät tunteet ovat kaikille erilaisia. Lapsesi hyppii innosta kun koulu alkaa, ja hän haluaa alkaa harrastaa jotain uutta. Teinisi huokaisee syvään, kun ei voi enää nukkua puoleen päivään ja pyytää uusia satasen lenkkareita, kun kaikilla muillakin sellaiset on. Puolisosi silittää kauluspaitaa ja muistuttelee kalenterin äärellä työmatkoistaan. Entä sinä, odotatko arkea vai loppuiko loma ihan liian lyhyeen?
Kesällä sait rauhassa keskittyä omaan napaasi, mutta siirtymävaiheessa voit tuntea epävarmuutta yhteydestäsi muihin. Paine olla samanlainen muiden kanssa tiivistyy, kun palaat loman ja vapaamman elämän jälkeen taas yhteiskunnan asettamiin raameihin.
Riitänkö ja repeänkö taas joka paikkaan?
Millainen minun pitikään olla, mitä sain tehdä ja mihin sainkaan uskoa?
Mistä asioista oli turvallista keskustella, mitä tunteita sai näyttää ja mitä ei?
Huoli arvostasi omassa yhteisössäsi ajaa helposti ja inhimillisesti ihmettelemään ja myös vertailemaan. Ihmettely on luonnollista uteliaisuutta ja oppimisen halua, joka lisää itsevarmuuttasi ja itsetuntemustasi. Ihmettely voimauttaa sinua rikkomaan raameja ja muotoilemaan niistä juuri sen muotoiset kuin itse haluat. Liiallinen vertailu taas aiheuttaa pelkoa siitä, ettet ole riittävä ja oikeanlainen. Voimattomuus venyttää omia raameja voi aiheuttaa ihmettelyn sijaan laiskaa tuomitsemista.
Yksineläjä ei aina voi ymmärtää kolmen lapsen yksinhuoltajan valintoja. Makaroniako se niille syöttää, taas!
Tieteeseen nojaava ei vain käsitä enkeleiltä lohtua saavaa. Hyväuskoisten höynäytystä!
Erityisherkkä introvertti ei yhdy festavaalikansan intoon. Todella ahdistava kännikalojen ihmismassa!
Spinning-tunnilla hikisenä polkeva ei innostu meditaatiosta. Tylsää ja typerää hienostelua!
Palkkatyössä oleva ei ymmärrä yksityisyrittäjän haasteita. Mitä se taas stressaa, itsehän valitsi ammattinsa!
Kaikkiruokainen voi puistella päätään allergioidensa kanssa kamppailevalle. Huomiota kerää vaan!
Teini ei vaan tajuu vanhempiensa laatimia sääntöjä. Aina se ragee ja stressaa!
Jos herää halu tuhahtaa, tunnista pelkosi ja hengitä syvään. Tuomitsemisen sijaan kysy toiselta: Miksi pidät siitä? Miksi teet tuolla tavalla? Millaista tuo on? Miltä tuo tuntuu? Mitä pelkäät? Ole kiinnostunut toisen elämästä ja hänen syistään valita elää kuten elää.
Jos joku ei hyväksy sinun tapaasi elää, ja hän alkaa ihmettelyn varjolla neuvoa ja tuomita, kerro hänelle elämästäsi ja auta häntä ymmärtämään – ehkä myös jotain uutta hänestä itsestään. Olemme kaikki ihmeellisiä!
Kaikki me välillä syyllistymme silmien pyörittelyyn ja tuhahteluun, sillä emme ymmärrä sellaista, jota emme ole itse vielä kokeneet. Emme ymmärrä elämää, jota emme ole itse eläneet. Kun olemme jotain jo kokeilleet, olemme varmoja itsestämme ja asia on silloin meille neutraali, olematon, helppo. Ei jää tarvetta tuomita tai neuvoa, kyseenalaistaa tai ihmetellä.
Siksi katseemme kohdistuukin heihin, jotka elävät eri tavalla kuin me itse olemme eläneet. Haluamme ymmärtää kanssakulkijoitamme, ja aivan kuten lapset, haluamme uuden vaiheen edessä laajentaa omaa kokemustamme elämästä ja kokeilla uusia asioita. Meitä on joka junaan, ja meillä kaikilla on oikeus omiin valintoihimme, jopa omiin virheisiimme. Saamme elää kuten parhaaksi näemme. Saamme hakea helpotusta, innostusta, rauhaa, uskoa ja toivoa juuri sieltä mistä haluamme, kunhan emme vahingoita muita. Toivottavasti uskaltaudumme kokeilemaan myös uutta, sitä ihmeellistä ja outoa.
Mitä siis ihmettelet ympärilläsi eniten ja voisiko siinä olla sinulle viestiä jostain uudesta, joka voisi tänä syksynä rikastuttaa tai helpottaa elämääsi?
Kokeilisitko uusia ruokia?
Lukisitko kirjan tai kuuntelisitko podcastin, jonka aihe saa sinut tuhahtamaan?
Menisitkö tapahtumaan, jonka aihe on sinulle aivan vieras?
Kokeilisitko uutta harrastusta, hidasta jos olet tottunut nopeaan, nopeata, jos olet tottunut hitaaseen?
Kuuntelisitko ihmetellen tarinoita muiden elämästä?
”Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely.” – Platon
