Vaikka käsityksemme onnellisuudesta on yksi elämäämme syvimmin vaikuttavista asioista, erittäin harvoin pysähdymme todella miettimään, mitä onnellisuus on meille itsellemme. Paljon useammin mietimme kauppalistaa ja käytämme enemmän aikaa seuraavan lomakohteen valintaan.
Oletko onnellinen?
Tämä on tuttu kysymys, jonka varmasti olet kuullut ja ehkä itseltäsikin kysynyt. Mutta valitettavasti se on kysymys, joka johtaa helposti harhaan. Se saa meidät olettamaan, että onnellisuutta joko on tai sitten sitä ei ole, eikä ääripäiden välissä ole mitään.
Olenko onnellinen -kysymys laittaa vaakakuppiin sataprosenttisen onnellisuuden. Voinko siis sanoa olevani parisuhteessani onnellinen, jos aamulla töihin lähtiessäni pahoitin mieleni puolisoni kommentista, vaikka muuten yhteiselämä sujuisi mukavasti?
Jos löydämme pienintäkään epäilystä onnellisuutemme suhteen, saamme vastaukseksi “Ei. En ole onnellinen”, vaikka tuolta elämänalueelta saattaa löytyä paljon hyvää.
Entä jos sinulla onkin jo kaikki, mitä tarvitset onneen?
Minulle onnellisuus on vapautta olla oma itsensä.
Meissä jokaisessa asuu kaipuu elää elämäämme omana itsenämme ilman rooliasuja, naamioita tai pelkoja, ettei kelpaa tai ole riittävä. Ilman pelkoa tulla hylätyksi, torjutuksi tai vahingoitetuksi.
Miten helppoa elämämme olisikaan, jos tietäisimme olevamme aina hyväksyttyjä ja rakastettuja. Ei olisi tarvetta pyrkiä kohti kiiltokuvaminää, mutta emme piilottautuisi varjoommekaan. Kelpaisimme juuri näin ja olisimme täydesti omia itsejämme.
Et ole hyvä sen takia, millainen olet, miten toimit tai mitä teet, vaan olet hyvä, koska olet olemassa. Olemassaolosi tekee sinusta arvokkaan ja merkityksellisen. Sinulla ja sinun elämälläsi on merkitystä. Sinä ja sinun elämäsi olette kauniita.