Yläkerran portaiden alla yhä tallessa rispaantunut lelulaatikko. Pursuavan täynnä legoja, pieniä autoja, barbie-nukkeja, tyhjiä talouspaperirullia… Kirjahyllyssä kansiossa ja seinillä kehyksissä teidän piirustuksianne. Tässä mummin elämässä on paljon muistoja siitä, kun olitte pieniä. Yksi asia minua kyllä huvittaa. Nimittäin se, että teidän varttuessanne muutun itse lapsellisemmaksi jälleen. En tosin leiki leluilla, mutta kovasti tekisi mieli hyppiä lätäköissä.
Te kaksi salskeaa veljestä, ensimmäiset lapsenlapseni, olette nuoria aikuisia jo. Niin aikuisia, että kun äsken avasin Facebookin, oli siellä kuva lentokentältä, jossa näkyi “Tokio klo 16.45”. Huikeaa ja haikeaa, ajattelin. Lennät kauas opintojesi vuoksi, nuorempi veljeksistä. Sinua kiitän siitä, että tulen kuunnelleeksi muutakin, kuin tanssimusiikkia. Siis sitä vanhaa. Hiljattain huomasin hytkyväni tahdissa, kun autossa kuului Linkin Park -tallenteeltasi mm. “Talking to myself”.
Kun vanhempaa teistä, ensimmäistä lapsenlastani, odotettiin syntyväksi, olin ihan sekopäänä ilosta ja löysin kaupoissa itseni useimmiten vauvanvaateosastolta. Onneksi olet nyt opiskelemassa niin lähellä, että saan sinut toisinaan viikonlopuksi tänne mummolaan. Silloin riittää puhumista kirjoista, uskonnoista, porrasjuoksusta, jota harrastat, ja paljosta muusta. Mikä ilo!
Veljeksille synnyit pikkusiskoksi, tämän päivän lukiolainen. Pienenä huutelit veljiäsi, kun konttasit (todellakin) yläkerran portaita heidän peräänsä. Viimeksi tavatessamme esittelit vehjettä, jolla mm. voi suorittaa monenlaisia matemaattisia tehtäviä. Et yhtään tiennyt, mistä puhuin, kun kerroin aikoinaan omissa opinnoissani käyttäneeni laskutikkua. Sen vempaimen esittelen sinulle, kun seuraavan kerran tulet käymään.
Teillä kahdella nuorimmaisella lapsenlapsellani on serkkuihinne iso ikäero. Näin mummin näkökulmasta onneksi, sillä olen ehtinyt olemaan kanssanne enemmän ja päässyt seuraamaan kasvamistanne. Pieni (tai et enää niin kovin pienikään) pojantyttäreni leikit nykyisin mieluummin vaatekaappini kuin lelulaatikon sisällöllä. Sinuakin, reipas pojanpoikani, kiinnostavat leluja enemmän monenlaiset tekniset vempaimet. Voin kysyä neuvojasi, kun en itse ymmärrä, mikä mättää, kun vaikkapa puhelin temppuilee.
Miten erilaisessa maailmassa vartuttekaan omaan nuoruuteeni verrattuna.
Luotan ja uskon siihen, että teillä jokaisella on eväät selviytyä tässä minun mielestäni hullussa maailmassa. Toivon teille kaikkea kohtuullisesti, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Olette mielessäni ensimmäiseksi herätessäni aamuisin ja viimeiseksi illoin nukkumaan mennessäni. Pyydän enkeleitä oppaaksenne ja turvaksenne.
Yhden neuvon haluan teille antaa: älkää elämänne missään tilanteessa luopuko toivosta, sillä
ASIAT JÄRJESTYVÄT LOPULTA AINA PARHAIN PÄIN.
Terveisin Liisa-mumminne
