“Äiti, mää en pysty olemaan paikallani. Voisitko sää tulla hetkeksi mun viereeni?” kuului eilen illalla lastenhuoneen ovelta, kun lapset olivat jo tovin tavoitelleet unta ensimmäisen koulupäivän aattona. Pudotin työhanskat käsistäni ja jätin pyykit ja tiskit myöhemmäksi.
Tuleva ekaluokkalainen kuopukseni totesi, että alkava koulu jännittää häntä kovasti eikä uni meinaa tulla. Kaikessa viisaudessaan hän tiesi, mikä hänet rauhoittaisi. Sujahdin hänen viereensä ja aloin silitellä selkää ja päätä. Pieni mies jatkoi kiemurtelujaan.
Jatkoin silittelyä kärsivällisesti ja syvensin omaa hengitystäni. Pidin poikaa lähelläni ja hengitin nenän kautta sisään niin, että vatsani liikkui. Pidensin uloshengitystäni ja hengitin keuhkot aivan tyhjäksi. Pikkuhiljaa poikani hengitys alkoi tapailla samaa rytmiä ja hän totesikin, ettei aivan niin pitkään hengityksiä pystynyt tekemään, kuin äiti, koska on on vielä niin pieni.
Hengityksen tasaannuttua kuiskailin pienelle ekaluokkalaiselle tuomaan ajatuksensa varpaisiinsa. “Ai, mitkä ajatukset? Mää ajattelen kesälomaa.” Ohjasin kuiskailemalla kesäloma-ajatukset sitten varpaista jalkapohjiin, nilkkoihin ja pohkeisiin. Hengittelimme yhdessä ja silittelin pientä miestä päästä ja kuljetimme rentouttavat ajatukset läpi koko kehon osa kerrallaan varpaista päähän asti. Lapsi rauhoittui nopeasti ja rauhoitti tämä harjoitus äidinkin.
Kosketus ja syvään hengittäminen ovat erinomaisia keinoja rauhoittaa niin lapsen kuin aikuisenkin keho ja mieli ennen unta. Kosketus rauhoittaa ja antaa turvaa. Se laskee stressiä ja nostaa mielihyvähormonien eritystä. Syvä hengitys rauhoittaa myös kehon stressireaktiota ja laskee sydämen sykettä. Keho on valmis lepoon.
Tuhina syveni ja pieni käsi kaulani ympärille kiedottuna poika nukahti noin kymmenessä minuutissa ja nukkui sikeästi omassa sängyssään aamuun asti. En meinannut millään raskia nostaa pientä kaulani ympärille kiedottua kättä ja nousta tuhisijan vierestä. Tiesin, että tämä hetki ei koskaan palaa.
Voit kokeilla unirentoutusta äänitteen avulla täältä.
