Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Suomen luonnon yrtit tuovat iloa ja terveyttä niin sisäisesti nautittuna kuin ulkoisesti käytettynä. Käytä niitä esimerkiksi yrttiteenä ja –uutteina sekä kylpyinä, kääreinä ja öljynä iholla. Muistathan vaihdella yrttejä parin viikon yrttiteekäytön jälkeen, ettei keho totu niihin. Toisaalta on hyvä pitää myös taukoja että keho saa levätä. Kerää vain kasveja, jotka varmasti tunnistat turvallisiksi.
KOIVU (Betula spp.)
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme koivulajia: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens) ja vaivaiskoivu (Betula nana); lisäksi Lapin tuntureilla kasvaa hieskoivua muistuttava tunturikoivu (Betula pubescens subsp. tortuosa).
Koivu antaa kaikkensa ihmisen käyttöön: puuaineksen, kuoren, lehdet, mahlan sekä tuhkan. Koivuun liittyvät valoisat yöt, ja se symbolisoi myös puhtautta ja naisellisuutta. Sitä kutsutaankin metsäluonnon äidiksi. Huomioi, että sen kerääminen ei kuulu joka miehen oikeuksiin eli pyydä lupa maanomistajalta
Koivu edistää sisäisesti käytettynä virtsan-, hien- ja sapeneritystä ja alentaa verenpainetta. Lehtiä käytetään munuais- ja virtsarakkovaivoihin, virtsaputkentulehduksiin, virtsakivien ehkäisyyn ja lievään verenpainetautiin.
Koivua on käytetty myös kihtiin, reumaan, ”vesipöhöön ja puhdistamaan verta”. Toipilaitten juomana arvostettu koivunmahla poistaa kevätväsymystä. Koivuntuhkalipeä on tunnettu syöpälääkkeenä; tuhkaa ja vettä kiehautetaan suhteessa 1:5, ja kirkasta lipeävettä juodaan 1/2dl 3-4 kertaa vuorokaudessa aina ruoan yhteydessä.
Koivua on käytetty ulkoisesti saunavihdan lisäksi saunassa koivunlehtikääreenä reuman hoitoon. Koivunsilmuviinaa on hierottu linimenttinä kipeisiin niveliin. Koivun haudukkeella eli puhtaalla vihtavedellä voit huuhdella hiuksia ja ottaa sillä jalkakylvyt.
Haittavaikutuksia ei tunneta, mutta käytä enintään 1l koivunlehtiteetä päivässä korkeintaan kahden viikon ajan, jottei munuaiset rasitu liikaa.
Vinkki: Tee lehdistä kesäjanojuomaa varten siirappi:
- 1 osa koivun tuoreita lehtiä
- 3 osaa vettä
Murskaa lehtiä hieman ja lisää ne veteen, jota alat keittämään hyvin pienellä tulella ½ – 1 tuntia. Siilaa lehdet pois ja haihduta jäljelle jäänyttä nestettä noin 1/10 osaan. Lisää saman verran sokeria. Kiehauta ja pullot steriileihin pulloihin. Säilytä varmuudeksi jääkaapissa. ota 1 tl siirappia yhteen lasilliseen vettä.
MÄNTY (Pinus sylvestris)
Rohtona käytetään neulasia (erityisesti vuosikasvaimia), eteeristä öljyä, pihkaa ja tervaa sekä pettua.
Mänty avaa hengitysteitä, ja sitä käytetään hengityselinten vaivoihin: kurkunpään- ja keuhkoputkentulehdukseen, yskään, astmaan ja katarriin. Sillä on elimistöä virkistävä, vahvistava, elvyttävä sekä miehisyyttä vahvistava ja sukupuolista väsymystä poistava vaikutus.
Männyn eteeristä öljyä käytetään desinfiointiin ja huoneilman raikastamisen. Mänty vaikuttaa kylvyissä virkistävästi ja vahvistavasti; se avaa ja vahvistaa hengitysteitä ja desinfioi ihoa.
Antioksidanttirikkaasta männynkuoresta ja nilaosasta eli petusta valmistetaan nykyäänkin uutetta kasvaimia vastaan ja pettua on käytetty hätäravintoa pula-aikoina. Männyn samoin kuin kuusen pihkaa on pureskeltu desinfioivana rohtona kulkutauteja vastaan ja myös ienten hoidossa. Sitä on käytetty laastarina ja rohtona muiden yrttien kuten ratamon kanssa märkiviin haavoihin ja paiseisiin.
Käytä ulkoisesti virkistäviin jalkakylpyihin hauteena litra tuoreita havuja 8 l:aan kuumaa vettä ja hauduta puoli tuntia; kokokylpyihin 4 l havuja. Huomioitavaa on se, että männyn havujen keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, jolloin sitä ei voi kerätä ilman maanomistajan lupaa.
Vinkki: Männyn ja kuusen vuosikasvaimista voit tehdä helpolla tavalla yskänsiirappia.
- 1 osa kuusen vuosikasvaimia
- 1 osa männyn vuosikasvaimia
- 2 osaa ruskeaa kidesokeria
Yskänsiirappia kylmämenetelmällä valmistettaessa vuosikasvaimet murskataan ensin tehosekoittimessa. Lasipurkkiin pannaan aina vuorotellen puoli senttiä mursketta ja puolen sentin kerros sokeria, viimeinen kerros saa olla sokeria. Kerrokset tiivistetään painamalla tiukkaan.
Purkki asetetaan lämpimälle ikkunalle ja peitetään pyyhkeellä, joka kiinnitetään kumilenkillä. Purkki saa olla rauhassa neljä-viisi vuorokautta, minkä jälkeen siitä aletaan valuttaa sokerilientä. Siirappia käytetään siivilöitynä tai sellaisenaan. Se säilyy jääkaapissa, mutta sitä voidaan myös pakastaa.
VOIKUKAT (Taraxacum spp.)
Voikukka on monimuotoinen ja monivuotinen sikurikasveihin kuuluva rikkaruoho; Suomessakin niitä on yli 500 lajia. Eri kielillä voikukkaa kutsutaan mm. leijonanhampaaksi tai sängynkastelijaksi, mikä viittaa kasvin virtsaneritystä lisäävään vaikutukseen. Suvun tieteellinen nimi voidaan johtaa sanoista taraxis (=eräs silmäsairaus) ja akeomai (=parantaminen).
Rohtona käytetään voikukan juurta, lehtiä, kukkia, varsia ja tuoreesta voikukasta puristettua mehua.
Voikukan lehdet lisäävät haimanesteen ja virtsan eritystä ja helpottavat perna- ja munuaisvaivoja, kihtiä, reumaa ja turvotusta. Voikukka tunnetaan myös ”verta puhdistavana” rohtona. Juuri lisää huomattavasti sapeneritystä, lisää ruokahalua, jos sitä ei ole, edistää ruoansulatusta ja vahvistaa maksaa. Voikukka auttaa vatsakatarriin, ummetukseen ja peräpukamiin ja lisäksi estää kasvaimia ja tulehduksia. Voikukan juuren inuliini alentaa korkeaa huonoa kolesterolia ja verensokeria. Voikukkaa käytetään myös sisäisesti ihottumiin ja selluliitin hoitoon. Voikukan maitiaisnestettä voidaan käyttää ulkoisesti syylien hoitoon.
Voikukan lehtiä voi käyttää salaatissa ja yrttiteenä sekä juurta keitteenä.
Juurikeite: 1 tl on noin 3g kuivattua juurta 2-3dl kohti vettä. Kiehauta pienellä tulella 15-30 minuuttia ja siilaa. Tuoretta juurta käytä noin 3-5 kertaa enemmän.
Haittavaikutuksia ei tunneta.
Vinkki: Voikukan kukista voit tehdä hyvänmakuista voikukkasimaa.
- 8 l kuumaa vettä
- noin 2 l tuoreita voikukan terälehtiä, mykeröitä tai kuusenkasvaimia
- 2 sitruunaa
- maun mukaan ruskeaa kidesokeria tai hunajaa
- nokare hiivaa
Voikukan terälehdet saavat hautua 6-12 tuntia. Haaleaan siilattuun yrttihaudukkeeseen eli yrttiteehen lisätään muut aineet ja valmistetaan kuten sima yleensä. Sitruunan sijaan voidaan käyttää esim. raparperia tai minttua.
NOKKONEN (Urtica dioica)
Nokkosesta käytetään myös nimiä nokilainen, nokkoskaali, vihreä kaali, vihantakaali ja viholainen. Lapissa tavataan nokkosen alalaji pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii), jolla on vain yksittäisiä poltinkarvoja. Nokkonen on kaksikotinen ruoho, joka leviää helposti juurirönsyistä tai siemenistä. Suomessa kasvaa myös toinen nokkoslaji, yksikotinen rautanokkonen (Urtica urens).
Jo ennen ajanlaskumme alkua nokkosen tiedettiin olevan erilaisten kasvimyrkkyjen sekä käärmeen- ja skorpioninpureman vasta-aine. Plinius kuvasi nokkosen kykyä parantaa mehullaan oman pistonsa jäljet eli sen varren sisäosalla voit kokeilla hieraista polttokohtaa.
Nokkonen sisältää erittäin paljon ravintoaineita, ja sillä on merkittävä asema ruokana. Se sisältää runsaasti valkuaisaineita sekä esimerkiksi piitä 60-kertaisesti lehtisalaattiin verrattuna, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon verrattuna, rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna ja C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia.
Nokkonen on todella monipuolinen kasvi: paitsi rohtona ja ravintokasvina sitä on käytetty myös kuitukasvina. Rohtona käytetään kukintansa aloittanutta versoa, lehtiä, siemeniä ja juurta.
Nokkonen poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia. Se auttaa kihtiin, turvotuksiin ja iskiakseen. Nokkosta on käytetty estämään myös eturauhasen liikakasvua. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinin ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Nokkonen on pernarohto, ja sitä on käytetty tukena yleensä verisairauksien hoidossa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta ja peräpukamia, maha- ja pohjukaissuolenhaavaumia ja maksa- ja sappivaivoja.
Nokkonen irrottaa limaa hengitysteistä, ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona, esimerkiksi krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Käytä sitä heinänuhaan, sillä sen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita.
Nokkonen tunnetaan ”verta puhdistavana” rohtona, ja se on ollut paljon käytössä reuman ja kasvainsairauksien tukihoitona sisäisesti käytettynä. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä. Kansa on arvostanut nokkosen siemeniä myös potenssia kohottavana ja muistia virkistävänä rohtona. Esimerkiksi siemenuute elvyttää lisämunuaisten toimintaa kehon ja mielen uupumustiloissa.
Nokkosta käytetään ulkoisesti ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä ja haudukkeissa; myös lisäämään tukankasvua, estämään kaljuuntumista ja poistamaan hilsettä. Se auttaa ihottumiin, kynsien vaivoihin ja mustelmiin.
Käytä nokkosta kun haluat vahvistaa vireyttäsi ja vastustuskykyäsi. Se lievittää myös lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista.
Nokkonen kerää itseensä nitraattia eikä liian typpipitoisessa maassa (esim. lantalan vieri) kasvavia versoja pidä kerätä ruoaksi. Parhaat nokkoset ovat luomua. Muita haittavaikutuksia ei tunneta.
Useita päiviä liotettuja nokkosta käytetään lannoitteena ja tuhohyönteisten torjuntaan.
Vinkki: Lisää nokkosen lehtiä koko kesän runsaasti keittoihin, muhennoksiin ja leivonnaisiin tuoreena ja talvella taas jauheena. Näin pysyt vireänä ja saat luonnollista kautta runsaasti hiven- ja vitaaliaineita sekä vitamiineja.
MESIANGERVO (Filipendula ulmaria)
Mesiangervo on monivuotinen voimakastuoksuinen ruusukasvien heimoon kuuluva ruoho, jota tavataan hyvin yleisenä koko Suomessa. Useissa kielissä se on saanut nimen ”niityn kuningatar”, koska se valtaa nopeasti itselleen sopivat kosteat kasvupaikat.
Rohtona käytetään kukkivaa versoa, kukkia tai lehtiä.
Mesiangervo alentaa kuumetta ja hoitaa tulehduksia. Hien- ja virtsaneritystä lisäävän ja antireumaattisen vaikutuksen takia sitä käytetään niveltulehduksiin, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin ja sidekudostulehduksiin. Mesiangervolla on antiseptinen ja virkistävä vaikutus. Se vaikuttaa ulkoisesti ja sisäisesti käytettynä kipuihin, päänsärkyihin, hermosärkyihin ja lihaskouristuksiin. Lisäksi sitä käytetään vahvistamaan sydäntä, hoitamaan verisuonten kalkkeutumisia, verenpainetautia ja ohentamaan verta aspiriinin tapaan. Se sisältää tulehdusta ja flunssaa ehkäiseviä salisyylihappoja.
Mesiangervon kukat auttavat myös ummetukseen. Juurakolla on haavoja parantava ja limakalvoja supistava vaikutus; juurikeitettä käytetään sisäisesti liikahappoisuuteen, närästykseen, mahahaavaan ja ripuliin ja ulkoisesti kääreinä märkiviin haavoihin ja hiustenlähtöön. Kylpyinä ja kääreinä mesiangervo helpottaa veritulpan oireita, lievittää kipuja ja jännitystiloja ja poistaa nestettä ja turvotuksia sekä piristää mielialaa.
Käytetään yrttiteenä ja ulkoisesti kylpyinä ja kääreinä. Suurina määrinä mesiangervo voi aiheuttaa pahoinvointia ja huimausta. Aspiriinille allergiset voivat reagoida mesiangervoon esimerkiksi oksentamalla. Mesiangervo-teetä juodessa tuntuu hampaissa ikävältä sen sisältämien happojen takia.
Vinkki:
Käytä esim. jalkakylpynä kun olet vilustunut tai sinulla on päänsärky.
- ½ l lehtiä ja kukkia
- 3 l vettä
Anna hautua kuumassa vedessä 15-20 minuuttia. Lisää kylmää vettä tarpeen mukaan niin, että hauduke tulee sopivan lämpöiseksi (noin +39oC). Nauti kylvystä 10-15 minuuttia.
POIMULEHDET (Alchemilla spp.)
Poimulehdet ovat monivuotisia, tuoreilla niityillä ja pellonpientareilla kasvavia ruohoja. Suomessa tavataan yli 20 poimulehtilajia, jotka eroavat toisistaan lehtien muodon ja karvaisuuden perusteella. Lajien lääkinnälliset ominaisuudet ovat samanlaisia.
Menneiden vuosisatojen alkemistit etsivät elämän eliksiiriä poimulehden nestepisarasta. Germaanit puolestaan pyhittivät kasvin rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelle Freijalle ja myöhemmin kristinuskon levitessä Neitsyt Marialle. Nestepisarat ja lehden muoto ovat antaneet aiheen useille kansanomaisille nimityksille kuten kasteheinä, hiirenhame, Neitsyt Marian viitta, maarianruoho ja haavaheinä. Rohtona käytetään lehtiä ja kukkivaa kasvia.
Poimulehti supistaa limakalvoja, estää tulehduksia, parantaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoja. Sitä käytetään sisäisesti ripuli- ja suolistovaivoihin, myös kuukautiskipuihin ja liian runsaisiin ja tiheisiin kuukautisiin, synnytysten jälkeisten vaurioiden hoitoon ja vaihdevuosivaivoihin.
Sitä käytetään yrttiteenä ja -uutteina. Haittavaikutuksia ei tunneta. Raskaana olevan ei ole hyvä käyttää sitä suuria määriä.
Vinkki: Kuten perinne kertoo, mene aamulla pesemään kasvosi poimulehden kastepisaroilla. Mene paljain jaloin niin saat samalla aamuherätyksen.
RATAMOT (Plantago spp.)
Lehtirohtona käytettäviä lajeja ovat koko maassamme yleinen piharatamo (Plantago major) ja Etelä-Suomessa harvinaisemmat heinäratamo (Plantago lanceolata) ja soikkoratamo (Plantago media). Piharatamosta käytetään myös nimityksiä laastariyrtti ja haavalehti. Laji on alun perin kotoisin Euroopasta, mistä se on siirtolaisten mukana levinnyt muualle maailmaan. Onkin sanottu, että ”mihin valkoinen mies tallaa, siihen nousee rautalehti” (latinan planta = jalkapohja).
Rohtona käytetään versoa, lehtiä ja joskus myös siemeniä.
Ratamolla on antibakteerinen, hengityselimiä vahvistava ja limakalvoja supistava vaikutus, ja sitä käytetään irrottamaan limaa ja hoitamaan hengitystietulehduksia, astmaa, yskää ja keuhkoverenvuotoa. Lisäksi se avaa nielun ja korvan yhteyttä korvatulehduksissa ja vahvistaa ja poistaa ylähengitysteiden karheutta esimerkiksi heinänuhassa. Ulkoisesti käytettynä ratamo rauhoittaa kutinaa, uudistaa ja pehmentää ihoa ja lisäksi tyrehdyttää haavojen verenvuotoja. Varsinkin ratamon siemenet alentavat veren seerumin kolesterolia. Virtsaneritystä lisäävänä rohtona ratamoa käytetään krooniseen munuaistulehdukseen.
Ratamo tunnetaan ”verta puhdistavana eli verenseerumia puhdistavana” rohtona ja sitä on käytetty puhdistuskuureissa. Ratamoa on käytetty menestyksekkäästi mahan ja suoliston haavaumien hoidossa sekä ripulissa, maksa- ja sappivaivoissa sekä struumassa.
Ratamoa suositellaan ulkoisesti hammassärkyyn, suu- ja silmätulehduksiin, hyönteisten puremiin, syyhyyn, pieniin verenvuotoihin, haavoihin (esimerkiksi säärihaavaan), paiseisiin, verenmyrkytykseen, ihotulehduksiin, finneihin, rasvaiselle iholle, hiertymiin, rakkoihin ja ihoruusuihin.
Siemeniä käytetään jauheena 3-6g päivässä. Ratamon siemenistä saadaan samantapaista limavaikutusta kuin ”psyllium-ratamon” siemenistä. Haittavaikutuksia ei tunneta.
Vinkki: Ihovaivassa kääri ratamon lehti rullalle ja hankaa kääröä kämmentesi välissä niin, että lehden pinta notkistuu ja tulee kosteaksi. Aseta se sitten iholle. Se kiinnittyy hyvin, mutta tarpeen mukaan voit asettaa sen päälle vielä ihoteipin.
SIANKÄRSÄMÖ (Achillea millefolium) – Luontaistuotealan 2016 vuoden rohtokasvi
Siankärsämö eli pellon vanhin, hurstikukka, akantupakki, pietarinkukka, aivastusjuuri, siankärsäheinä tai pyörtänäpöllö on yleisenä koko Suomessa kasvava monivuotinen kasvi. Se on Suomen kansanlääkinnän ykköskasvina pidetty ”tuhattaituri”. Siankärsämö on vahvuuden symboli; kreikkalainen soturi Akhilleus oli haavoittumaton – ainoastaan kantapää jäi hänen heikoksi kohdakseen eli ”Akilleen kantapääksi” kun hänen äitinsä laski hänet rohtoliemeen pitäen kiinni kantapäistä.
Siankärsämön kukkiva verso ja kukat laukaisevat sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahassa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä, ja sitä käytetäänkin helpottamaan ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasunmuodostusta.
Siankärsämö sisältää runsaasti sydämen toiminnalle tärkeitä hivenaineita, mangaania ja magnesiumia. Se alentaa verenpainetta ja verensokeria. Siankärsämö lisää virtsaneritystä ja se on arvostettu virtsatie- ja eturauhasvaivojen hoidossa.
Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen. Sitä hyödynnetään uutteena tai yrttiteenä flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua eli kaunopunahattua. Siankärsämö tehoaa myös hiivasieneen. Se on oivallinen apu puhdistuskuureissa ”verta ja maksaa puhdistavana” rohtona. Nimi ”akantupakki” viittaa siankärsämön käyttöön hengitysteiden vaivoissa, yskässä ja astmassa.
Siankärsämöteellä tai -uutteella hoidetaan ulkoisesti iho-ongelmia, paiseita, palohaavoja, tulehduksia, desinfioiden finnejä ja aknea, haavaumia, ihoruhjeita ja hiertymiä. Suuvetenä se hoitaa suun limakalvojen ärsytyksiä ja ientulehduksia ja supistaa limakalvoja. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja ja eugenoli lievittää paikallista kipua. Siankärsämöuutetta onkin käytetty kipuja lievittävänä linimenttinä.
Siankärsämöä arvostetaan suonikohjujen ja peräpukamien rohtona sisäisesti, mutta myös kylpyinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Se elvyttää sisäisesti käytettynä muutenkin laskimo- ja ääreisverenkiertoa sekä lämmittää kylmiä jalkoja ja käsiä. Sitä suositellaan myös sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön kuukautiskipuihin, endometrioosiin ja vaihdevuosivaivoihin sekä lihaskipuihin, päänsärkyyn ja migreeniin.
Siankärsämö saattaa aiheuttaa pitkäaikaisesti käytettynä yliherkkyysihottumaa erityisesti henkilöille, jotka ovat yliherkkiä asterikasveille kuten pujolle.
Vinkki: Pirskottele siankärsämöuutetta hampaan alueelle hammassäryssä ja desinfioi sillä haavoja.
FLUNSSAISEN JALKAKYLPY
1 osa siankärsämöä
1 osa mesiangervoa
Valmiiseen kylpyyn voidaan haluttaessa lisätä 2 rkl sinappijauhoa
Jalkakylvyn valmistamiseen tarvitaan kuivattuja yrttejä 7-15g (eli vajaa 1/2dl eli noin 2 rkl). Rohdokset haudutetaan ½ – 2 litrassa lähes kiehuvaa vettä (lämmön on oltava ainakin yli +65oC). Seosta haudutetaan noin 20 minuuttia kannen alla, minkä jälkeen yrttimassa voidaan siivilöidä pois ja hauduke lisätään noin 6 litraan sopivan lämpöistä vettä. Käytä tuoretta kasviainetta vastaavasti noin 0,5 litraa.
MUSTAHERUKKA (Ribes nigrum)
Mustaherukka on tärkeä puutarhamarja, jota kasvaa luonnonvaraisena harvakseltaan koko Suomessa. Rohtona käytetään marjoja, lehtiä ja siemenöljyä.
Mustaherukan lehdet virkistävät ja lisäävät virtsaneritystä ja hikoilua. Ne alentavat verenpainetta, vahvistavat verisuonten seinämiä ja supistavat limakalvoja. Marjoja, mehua ja lehtiteetä kannattaa käyttää vilustumissairauksissa. Lehtiä on käytetty teenä nestettä poistavana rohtona kihtiin, prostatavaivoihin ja reumaattisiin kipuihin. Haittavaikutuksia ei tunneta.
Lehdet sisältävät jopa 25 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Ne ovat yrttiteiden makutesteissä aina parhaimmistoa. Lehdet antavat hyvän maun salaatteihin ja voileivän päälle sellaisenaan tai niitä voi murskata omatekoiseen kevytvoihin.
Vinkki:
Kevytvoi: 1/2kg voita, 2dl kylmäpuristettua kasviöljyä (mielellään luomua), 2dl vettä, 2-5dl mustaherukan lehtiä. Sekoita aneet tehosekoittimessa sekaisin ja pieneksi huoneenlämpöisenä. Voit pakastaa myös osan.
LOUHISAAREN JUOMA eli Mannerheimin juoma
5 l vettä
1 l mustaherukan lehtiä
1-2 sitruunaa
400g sokeria
herneen kokoinen pala hiivaa
Lehdet huuhdotaan ja sitruuna kuoritaan (paitsi jos on luomua) ja viipaloidaan. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja kaadetaan lehtien ja sitruunaviipaleiden päälle. Lisätään sokeri. Juoma jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja siihen lisätään hiiva. Juoman annetaan käydä vuorokauden ajan, minkä jälkeen se siivilöidään. Se on valmista joko heti nautittavaksi tai pullotettavaksi. Säilytetään viileässä. Valmistus siis kuten simassa. Saat siitä vielä terveellisemmän jos käytät täysruokosokeria. Voit käyttää simassa myös muita kasveja kuten esim. voikukan ja mesiangervon kukkia.
MUSTIKKA (Vaccinium myrtillus)
Rohtona käytetään marjoja ja lehtiä.
Mustikka on vatsavaivoja helpottava rohto; yleensä kuivat marjat parantavat ripulia ja tuoreet marjat taas ulostavat. Marjoja käytetäänkin ripuliin, ummetukseen, vatsavaivoihin, mahahaavoihin, suolistovaivoihin ja suoliston käymistiloihin.
Mustikka alentaa kuumetta, on antiseptinen ja supistaa limakalvoja. Sitä voi kokeilla ulkoisesti ientulehduksiin. Mustikan lehtiä käytetään diabeteksen tukihoitona, sillä lehtien inuliini, antosyaanit ja väriaineet alentavat verensokeria; rohdosta on kutsuttu jopa kasvi-insuliiniksi.
Käytä ripuliin 1-2rkl kuivattuja marjoja vedessä 10 minuuttia keitettynä, siivilöidään ja nautitaan kupillinen päivässä. Haittavaikutuksia ei tunneta; oksaalihapon takia mustikan lehtien liiallista käyttöä on vältettävä, sillä ne voivat haurastuttaa luustoa – ainakin teoreettisesti.
Vinkki: Tee kesäinen mustikkapöperö sekoittamalla marjoihin hämäläistä talkkunajauhoa, piimää ja hunajaa.
PUNA-APILA (Trifolium pratense)
Puna-apila on rehukasvina käytetty hernekasveihin kuuluva monivuotinen ruoho.
Rohtona käytetään kukkia. Niitä voi käyttää myös salaatissa ja leivonnassa. Kukkien tuoksu johtuu aromaattisista yhdisteistä, mm. metyylisalisylaatista, bentsyylialkoholista ja bentsyyliformiaatista. Apilassa on runsaasti valkuaisaineita ja monia elimistöä piristäviä aineita.
Flavonoidit irrottavat limaa ja lisäävät virtsaneritystä. Puna-apila desinfioi ja uudistaa ihoa, parantaa tulehduksia ja haavoja. Sitä käytetään rohtoteenä limakalvojen tulehduksiin, ripuliin, vatsakatarriin, peräpukamiin ja ummetukseen sekä yskään ja maksavaivoihin. Nestettä poistavana rohtona se sopii kihdin ja reuman hoitoon. Puna-apilatee sopii ”verenpuhdistuskuureihin” ja paastojen tueksi. Se on hellävarainen mutta tehokas puhdistaja, ja sitä käytetään ulkoisesti haavojen ja ihohalkeamien hoidossa.
Käytä yrttiteenä ja kylpyinä. Haittavaikutuksia ei tunneta. Liikaa puna-apilaa syövät lehmät eivät tiinehdy helposti osittain sen sisältämän kasviestrogeenin takia.
Vinkki: Tee vahva jalkakylpy puna-apilan kukista kantapäiden halkeamiin! ½ litraa kukkia 4 litraan kuumaa vettä. Hauduta 20minuuttia ja pidä jalkoja kylvyssä 15 minuuttia.
VADELMA (Rubus idaeus)
Vadelma on puolipensas, jonka versot ovat kaksi vuotisia; se kukkii ja tekee marjoja vasta toisena vuonna.
Rohtona käytetään lehtiä ja marjoja.
Vadelman lehtien parkkiaineet parantavat ripulia ja supistavat limakalvoja; vadelmaa käytetäänkin limakalvojen tulehduksiin, ruoansulatus- ja virtsatievaivoihin ja ripuliin. Lehdet lisäävät myös hieman virtsaneritystä.
Fragariini rentouttaa kohdun lihaksistoa ja sisäelimiä ja jouduttaa kohdun supistuksia; siitä on hyötyä kivuliaissa kuukautisissa ja raskauden aikana, ja lisäksi se nopeuttaa ja helpottaa synnytystä ja auttaa myös jännittyneisyyteen ja hermostuneisuuteen. USAlainen ohje on käyttää raskauden aikana lehtiteetä 1 kupillinen päivässä 3. ensimmäistä kuukautta, 2 kupillista 3. seuraavaa ja 3 kupillista 3 viimeistä kuukautta. Luonnollisesti ei kuitenkaan joka päivä vaan silloin tällöin. Vadelman marjat ovat lievästi ulostavia; siementen sisältämällä öljyllä on antioksidanttivaikutusta. Vadelma on todettu myös ehkäisevän kasvaimia.
Vinkki: Hiostetut lehdet ovat erittäin hyvänmakuisia. Anna vadelman lehtien lakastua useita tunteja, jonka jälkeen puristele ne piukkaan tummaan lasipurkkiin ja laita kansi päälle. Aseta lasipurkki 40-50 asteiseen uuniin tai muuhun lämpölähteeseen. Avaa vuorokauden kuluttua lehdet ja kuivaa ne esimerkiksi pakastearkun päällä. Tämä hiostaminen eli fermentointi on sama prosessi kuin mustan teen tai tupakan valmistuksessa käytetään, jotta aromit tulevat voimakkaasti esille.
Reseptejä:
YRTTITEEN VALMISTUS
Yrttitee eli hauduke valmistetaan aikuisille sekoittamalla 1-2tl (n. 0,5-1g) kuivattua ja murskattua rohtoa teekupilliseen (n. 1,5 – 2dl) lähes kiehuvaa vettä ja hauduttamalla 5-20 minuuttia. Siivilöityä hauduketta nautitaan tarpeen mukaan tai kuurina 3-4 kupillista päivässä. Tuoretta kasvia käytä 3-5 kertainen määrä.
Yrttikeite valmistetaan juurista tai kuorista sekoittamalla 1-2tl (noin 1-3g) kuivattua rohtoa teekupilliseen vettä, liottamalla sitä mielellään useita tunteja ja keittämällä miedolla tulella 10-20 minuuttia. Siivilöityä yrttikeitettä nautitaan tarpeen mukaan tai 2-4 kupillista päivässä. Tuoretta kasvia käytä 3-5 kertainen määrä.
KEVÄINEN VILLIVIHANNESSALAATTI
- Mustaviinimarjan, voikukan, siankärsämön, piharatamon ja koivun pieniä lehtiä sekä kuusen kerkkiä
Kastike: - 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä
- ½ osaa sitruunamehua
- hunajaa maun mukaan
Huuhtele kaikki ainekset hyvin. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Sekoita kastike ja tarjoa salaatti sen kanssa.
VOIKUKKASIIRAPPI
Juomiin, voileivän tai esim. lättyjen päälle
- 1 osa voikukan kukkia
- 3 osaa vettä
Lämmitetään hitaasti lähes kiehuvaksi. Seoksen annetaan jäähtyä itsekseen useita tunteja, jonka jälkeen yrttimassa puristetaan pois.
Jäljelle jäänyt liuos annetaan olla liedellä ilman kantta pienellä lämmöllä niin, että liika neste haihtuu pois. 1/10 osaan haihtuneeseen liuokseen lisätään sama määrä sokeria ja annetaan kiehahtaa.
Siirappi säilytetään jäähtyneenä jääkaapissa. Samalla tavalla voit valmistaa siirapin myös esim. männyn- ja kuusenkerkistä sekä koivun lehdistä.
