Tutkijan vinkit intuition vahvistamiseen – ”Intuitio on yksi sisäisen tietämisen tapa – siinä missä järkiajattelukin”

Joku tuijottaa selkään. Jotenkin vaan tiedän, mitä tehdä. En pysty etenemään, jokin estää minua. Vanha tuttu soittaa juuri, kun häntä ajattelin. Saan aavistuksen siitä, mitä tapahtuu. Tulen tilaan ja ”haistan”, että jotain on juuri tapahtunut.

Arjessa saattaa tulla vastaan paljon tilanteita, joissa tiedämme jotain, mitä meidän ei pitäisi tietää. Joskus on myös sellainen olo, että tuntee jotain, mutta ei oikein saa kiinni, mistä on kyse. Toisinaan on ihan varma, että telepatiaa on olemassa muuallakin kuin 90-luvun hittibiisissä. Saamme sisältämme tai ympäristöstämme viestejä, joita on vaikea pukea sanoiksi tai selittää toiselle. Usein kyse on intuitiivisesta tiedosta.

Aalto-yliopistosta väitellyt intuitiotutkija Asta Raami puhuu intuitiosta ”sisäisenä tietämisenä”, sillä intuitio sanana saattaa aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita riippuen siitä, mitä sanaan liittää. Intuitio on saattanut saada taakakseen vivahteita yliluonnollisesta tai jostain mystisestä huuhaasta. Tämä epämääräisyyden viitta saattaa johtua siitä, että intuitiota ei ole tutkittu kovin paljon. Näin ollen ei ole myöskään yhteisiä sanoja keskustella asiasta, ja on vaikea luottaa mutu-tietoon, jos sitä pidetään täysin irrationaalisena.

Intuitiota on kuitenkin tutkittu kansainvälisellä kentällä jo vuosikymmeniä. Yhdysvalloissa uraauurtavaa työtä on tehnyt professori Dominique Surel, joka on toiminut myös Asta Raamin väitöskirjan ohjaajana. Astan kiinnostus sisäisen tietämisen prosesseja kohtaan syntyi, kun hän toimi pitkään lehtorina taideteollisessa korkeakoulussa:

”Lahjakkaimmat opiskelijat kärsivät siitä, että luovassa prosessissa on alue, jota ei ole sanoitettu eikä sisäistä tietämistä ole tehty näkyväksi. Kun opiskelijat saavat tietoa sisäisen tietämisen prosesseista, he kuvasivat, että tuntuu kuin palaisi kotiin.”

Intuitiota hyödynnetään koko ajan joka puolella, myös bisneksessä ja työelämässä. Jotkut hyödyntävät sisäistä tietämistään tietoisesti ja toiset tiedostamattaan.

Omaa intuitiokykyään työssään hyödyntää musiikkivaikuttaja, Warner Music -levy-yhtiön tuotantopäällikkö Asko Kallonen, jolle ihmisen monimuotoiset henkiset kyvyt ovat tulleet tutuksi omien kiinnostusten kautta: hän on harjoittanut buddhalaisuutta parin vuosikymmenen ajan ja suhtautuu suurella kiinnostuksella ihmisen henkisiin prosesseihin.

Asko hyödyntää sisäistä tietämistä, intuitiota, omassa työssään valitessaan artisteja ja rakentaessaan heidän uraansa.

”Esimerkiksi kun laulaja Sanni käveli ovesta sisään, tuli heti vahva intuitio, että toi ihminen on täynnä tahtoa ja uskoa eli tähtiainesta – ja tämä tapahtui ennen kuin olin kuullut yhtään biisiä. Kun myöhemmin kuulin Sannin lauluja, olin helpottunut, että hän myös osasi laulaa”, nauraa Asko, jonka monet saattavat myös muistaa Idolsin ensimmäisiltä vuosilta lempeänä tuomarina.

Mitä intuitio on?

Intuitiosta on välillä vaikea puhua, kun se tuntuu olevan kuin liukas saippua käsissä: juuri kun saa siitä otteen, se lipsahtaa käsistä. Samalla kun yrittää määritellä sitä, sanat pakenevat. Siinä tuntuu olevan monta ulottuvuutta.

Jos tutkailemme psykologiaa, löydämme käsitteet intuitio ja päättely. Psykologiassa intuition piiriin kuuluvat vaistot, automaattiset toiminnot ja muut tiedostamattomat prosessit, kun taas päättelyyn luetaan kaikki tietoiset kognitiiviset prosessit. Kaikesta tiedostamme vain 5–10 prosenttia on tietoista päättelyä ja 90–95 prosenttia ei-tietoista.

”Tietoisen päättelyn tiedon käsittelyn nopeus on noin 40–50 bittiä, kun taas tiedostamattomien ärsykkeiden määrän eri aistikanavien kautta arvioidaan olevan 11 miljoonaa bittiä. Mutta tuo luku voi olla paljon suurempikin”, Asta tarkentaa.

Ei-insinöörikielellä tämä tarkoittaa sitä, että tietoinen mielemme käsittelee vain murto-osan siitä kaikesta informaatiosta, jonka otamme vastaan.

”Intuitiivinen puoli esikäsittelee koko ajan valtavaa tietovirtaa, joista vain pieni osa, tärkeät asiat, nousee tietoiselle puolelle jatkokäsittelyyn. Tärkeää voi olla esimerkiksi ongelmanratkaisu tai hengissäsäilyminen”, Asta sanoo.

Kun esimerkiksi istut bussissa selailemassa päivän uutisia kännykälläsi, tietoinen mielesi on kiinni sanoissa, ajatuksissa ja havainnoissa siitä, mitä luet. Samalla aistit ottavat vastaan valtavan suurta määrää informaatiota esimerkiksi liikkeestä, tilasta, omista kehon toiminnoista, tuoksuista, äänistä – aivan kaikesta. Et ole tietoinen noista asioita, ellei bussi yhtäkkiä nytkähdä odottamattomasti. Saatat myös kuulla ”sivukorvalla” ääniä, jotka aiemman tietosi pohjalta viittaavat esimerkiksi siihen, että joku nousee rattaiden kanssa bussiin. Kaikki tuo taustahälinä saattaa mennä sinulta ihan ohi, mutta silti ikään kuin tiedät, mitä ympärilläsi on tapahtunut.

”Intuitio on monien aistimusten yhdistämistä. Kun näkee ja aistii asioita ympäristöstä, kaikesta aistimuksesta syntyy kokemus, joka joko vahvistuu tai heikkenee seuraavassa kokemuksessa. Tämän seurauksena tulee tunne siitä, mihin kaikki on muuttumassa: mitä ihmiset tuntee yksilöinä, ja miten se muokkaa kollektiivista alitajuntaa”, Asko kuvailee ja jatkaa:

”Esimerkiksi artistin seuraavia singlebiisejä valitessa saan tietoa monesta suunnasta: aistin ja kuuntelen tuntemuksia ja mielipiteitä sekä ympäristöstä että musiikista, ja minun tehtäväni on olla siinä välissä päättelemässä, miten nuo kaksi maailmaa kohtaavat. Musiikki on konkreettisesti ilmanvärähtelyä, abstraktia materiaalia ja sitä kautta tunteen välittämistä, ja on monien aistimusten ja tietojen synnyttämä kokemus, mikä biisi esimerkiksi valikoituu singleksi.”

Asta löysi kirjallisuudesta tutkimustensa aikana erilaisia tietämisen tapoja, jotka pohjautuvat erilaisiin kognitiivisiin prosesseihin:

1) Mutu-perstuntuma-tieto pohjautuu pitkälti oppimiseen ja assosiaatioihin. Ihminen kerää elämänsä varrella monenlaista tietoa, joka ikään kuin kerääntyy yhteen, kun tehdään tai arvioidaan päätöksiä. Tämä voi olla epäluotettavaa ja epävarmaa.

2) Asiantuntijan tieto syntyy 10 000 aktiivisen harjoittelutunnin jälkeen. Asiantuntijuus voi olla myös sanatonta tietoa, jota saattaa olla vaikea opettaa muille. Asiantuntija ”vaan tietää”, koska hänellä on niin paljon kokemusta erilaisista tilanteista. Ei-tietoiseen on varastoitunut valtava määrä tietoa.

3) Radikaali innovointi on kykyä ylittää oman asiantuntijuuden rajat ja luoda täysin uutta oman asiantuntemuksensa ulkopuolella. Tähän kuuluvat esimerkiksi nobelistit, jotka kykenevät visioimaan seuraavalle vuosisadalle, tai keksijät, jotka pystyvät luomaan sellaista, joka ei perustu olemassaolevien asioiden uudelleen yhdistelyyn.

4) Suora tietäminen tarkoittaa asioita, joita ei niin sanotusti pitäisi voida tietää. Se voi olla epätavallista tietämistä, kuten ennalta aavistamista. Kyse ei ole yliluonnollisesta asiasta.

Millaista on intuition kieli?

”Intuitio on minulle joskus epämääräinen, kiusaava tuntemus tai ääni, joka ei jätä rauhaan. Ajatus tai tuntemus on niin heikko, että se ei välttämättä pysäytä, mutta jälkeenpäin tajuaa, että oikea aavistus oli taustalla”, Asko kuvailee oman intuitionsa kieltä.

Astan mukaan monet puhuvat Askon tavoin äänestä, valmiista ajatuksesta (joka on jo seuraus), kuvista, väreistä tai symboleista. Joku näkee tähden tai välähdyksen. Intuition kieli on hyvin erilainen kuin se kieli, jota ajattelemme tai puhumme. Siitä saattaa olla vaikea päästä selville, sillä se ei ole niin johdonmukaista kuin rationaalisen ajattelun kieli.

”Aina kun ajattelee, että intuitio toimii tietyllä tavalla ja pääsee selville siitä, seuraavassa hetkessä se saattaakin toimia eri tavoin. Sisäinen tietäminen on moniulotteista, ja sitä on vaikea tiivistää kielelliseen muotoon”, Asta sanoo.

Usein saatetaankin sanoa, että intuitio on epäluotettavaa. ”Silloin ei huomioida sitä, että ne, jotka ovat taitavia käyttämään intuitiota, saavat intuitionsa kautta hyvin luotettavaa ja tarkkaa tietoa – joka on jopa luotettavampaa kuin päättely. Intuitio on tietämisen tapa, joka oikein käytettynä tuottaa luotettavampaa tietoa kuin päättely. Ihmiset, jotka ovat tutustuneet omaan intuitioonsa, puhuvat erilaisista tuntemuksista tai signaaleista, jotka alleviivaavat intuition tiedon lisäksi sen merkityksellisyyttä”, Asta tarkentaa.

Monet ihmiset kertovat, että intuition kieli on kehollista, eli keho kertoo vastauksia. Asta kertoo ystävästään, joka tekee aina ”karvatestin”: jos karvat nousevat pystyyn käsivarressa, idea on hyvä. Asko taas kertoo, että joskus hän saattaa kuulla jotain, mistä intuitio sanoo, että ’tästä ei tule mitään’, mutta yrittää järjellä perustella toisin – silloin häntä alkaa nukuttaa.

”Jos vaikka kilpaillaan artistista, jonka kaikki haluavat, ja kaikki ulkoiset mittarit näyttävät hyvältä, saattaa silti joskus tulla fiilis, että ’tässä on jotain pielessä’. Kaikki ympärillä olevat ihmiset tai mittarit näyttävät, että tämä on hyvä juttu. Syntyy vaikea tilanne: olen sisäisen tiedon ja ympäristön paineessa.”

Intuition kieli saattaa paineisissa tai yllättävissä tilanteissa sekoittua pelkoon, jonka reaktio syntyy liskoaivoissa ja on nopea. Eli sekä intuitiossa että pelkoreaktiossa saattaa olla merkkinä salamannopea kehollinen reaktio.

”Intuition erottaa pelosta siinä, että intuitioon ei useinkaan liity tunteita. Sisäinen tieto on neutraali, ja tunne seuraa vasta jälkikäteen. Jos intuitioon liittyy tunne, tieto on usein jollain tavalla vinoutunut, jolloin se ei ole luotettavaa”, Asta kertoo.

”Olen huomannut, että pelko syntyy ajattelun tai ympäristön paineen seurauksena, intuitio on enemmän positiivisen kokemuksen kautta syntyvää suunnan näyttämistä”, Asko lisää.

Miten intuitiota voi vahvistaa?

”Aivokuoren tietoisuus ja sosiaalisuus häiritsevät intuition tunnistamista. Mitä enemmän pääsee irti häiriötekijöistä, sitä paremmin intuition kuulee. Esimerkiksi meditaatiolla pääsee irti tietoisesta ajattelusta. Kun aivokäyrän taajuus laskee lähemmäs unitilaa, on helpompi saada kiinni intuitiosta. Siksi esimerkiksi sunnuntaiaamuna hiljalleen heräillessä ja lintujen laulua kuunnellessa on helpompi saada kontakti intuitioonsa kuin perjantaina ruuhkassa kaupan kassalla”, Asko kertoo ja jatkaa:

”Mitä enemmän olen kiinni tietoisessa ajattelussa, sitä huonommin kuulen intuitiota, sitä enemmän on sumua. Intuition kuva sumenee. Ikään kuin olen autossa, jossa on ikkunat huurussa, ja pitää yrittää ajaa pelkkien mittareiden mukaan.”

Asta mainitsee kolme B:tä, jotka ovat tyypillisiä luovuutta tukevia tilanteita, joissa sisäisen tiedon vastaanottaminen on helpompaa: bed (sänky – unen ja valveen rajamailla päättely ei ole niin hereillä), bus (bussi – kun maisema virtaa ohi ja mieli uppoutuu siihen), bath (kylpy – olemme rentona).

Astan mukaan intuitiota voi myös kehittää. Kun intuitio on vahva, sen viesti on usein hyvin selvä, mutta aina intuitiivinen tieto ei ole selvästi puolesta tai vastaan. Sitä voi sekoittaa myös pelko tai toiveajattelu. Asta antaa neljä vinkkiä intuition kehittämiseen:

1. Mielen laajentaminen
Koska intuitio ei toimi tietoisen mielen ahtaassa boksissa, mielen käyttöalaa täytyy laajentaa. Meditaatio ja tietoisen mielen hiljentäminen ovat hyviä keinoja. Myös monotoninen tekeminen – juoksu, tiskaaminen, imurointi – irrottavat tietoisesta ajattelusta. Parhaiten pään sisäistä boksia laajentaa itselle täysin uusiin asioihin tutustuminen, sillä se haastaa perinteisiä uskomuksiamme.

2. Havaintokyvyn kehittäminen
Havaitsemme usein sen, minkä tiedämme. Havaitsemme koko ajan paljon enemmän, kuin ymmärrämme havaitsevamme. Kampaaja ja biotieteilijä näkevät ihmisestä eri asiat – vaikka molemmat näkevät koko ajan kaiken saman. Kun opettelee havaitsemaan asioita laajemmin, alkaa nähdä enemmän.

3. Erottelukyvyn kehittäminen
Kaikesta informaatiosta on myös osattava erotella merkitykselliset asiat, ne asiat, joilla on painoarvoa esim. päätöstä tehdessä. Mistä tieto tulee? Mikä on opittua? Mikä on ehkä pelkoreaktiota? Mikä mutu-perstuntumaa tai mikä suoraa tietämistä? Miten erottaa merkitykselliset havainnot kohinasta?

4. Esimerkkimenetelmä: Sydänkoherenssin vahvistaminen
Jos sydän on koherentissa tilassa, se tahdistaa koko kehoa, ja suurin hyöty on aivoille ja intuitiolle. Koherenssia parhaiten aktivoi kiitollisuuden tunne, sillä se luo hyvän pohjavireen intuition kuulemiselle.

Onko olemassa ”yhteistä tietoa”?

Joku puhuu kollektiivisesta tai yhteisestä tiedosta tai tajunnasta, joku puhuu kollektiivisesta mielestä tai yhteisestä tietoisuudesta, joku kuvailee, että ”tieto on ilmassa”. Tiede pitää salonkikelpoisena käsitteenä Jungin kollektiivista alitajuntaa. Yhtä kaikki: tuntuu olevan jotain, joka ei ole yksilöihin rajattua kokemusta, vaan paljon laajempaa.

”Meillä on yhteinen, kollektiivinen mieli, josta irrottaudumme yksilöiksi, egoiksi. Yksilöt haluavat olla erityisiä ja erilaisia. Mutta mitä kauemmaksi pääsemme erillisyydestä, sitä vahvemmin saamme kokemuksen siitä yhteisestä tietoisuudesta, mikä on olemassa ja josta tieto tulee tosi nopeasti. Tuota kollektiivista mieltä voi oppia aistimaan ja lukemaan, sillä tieto on kaikkien saatavilla”, Asko kuvailee.

Myös työssään Asko on tämän ison, yhteisen tiedon äärellä joka päivä:

”Musiikissa etsin ja haistelen jatkuvasti sitä, mikä on se yhteinen nimittäjä kollektiivisessa tietoisuudessa. Miksi joku biisi on sellainen, että niin moni haluaa sen kuulla? Yritän havainnoida koko ajan, miten maailman tietoisuus kehittyy, mikä on kollektiivista tietoa ja miten pääsen käsiksi tuohon tietoon. Olisi hyvä koko ajan joutua poisoppimaan niin sanotusta ennakkokäsitysten mukaisesta totuudesta, jotta voin olla avoin jatkuvasti uusiutuvalle ja kehittyvälle kollektiiviselle tietoisuudelle.”

Jos jotain on ”ilmassa”, sen voi napata sieltä kuka tahansa. Mutta jos ilmassa on koko ajan valtava määrä informaatiota, ja ihminen aistii koko ajan 11 miljoonaa tai miljardia tiedonjyvää tiedostamattaan, mikä tuosta kaikesta aineksesta tulee intuition merkkeinä tai vaikka ajatuksina tietoisuuteemme? Miksi joku toinen nappaa jonkun tiedon ja toinen ei?

Astalla on asiaan näkemys. Kyse on intentiosta, siitä, mihin huomionsa suuntaa. Kaikki ovat eri asioissa hyviä, ja havainnoivat erilaisella tietopohjalla asioita. Asko esimerkiksi on ammattilainen aistimaan ympäröivää musiikin maailmaa ja omia intuitioviestejään löytääkseen hittibiisit, jotka värähtelevät tuota tuntemusta, jonka hän aistii. Suurimmalle osalle nuo Askon aistimat viestit menevät ohi, sillä se ei ole merkityksellistä heidän maailmassaan – he eivät ole suunnanneet kiinnostustaan ja huomiotaan samaan asiaan. Asta sanoo: ”Ihminen näkee, mutta ei huomaa.”

Myös omat uskomukset, ennakkokäsitykset ja esimerkiksi toiveajattelu saattavat estää tiedon poimimisen kollektiivisesta alitajunnasta: ”Sinulla on kuva tästä hetkestä, ja näet maailman sen mukaan. Näet sen, mihin uskot. Jos on vahva ennakkokäsitys siitä, mitä tapahtuu, et näe sitä, mitä oikeasti tapahtuu”, Asko kuvailee, ja Asta on samoilla linjoilla:

”Intuition opettelussa on tärkeää poisoppiminen, eli päästetään irti virheellisistä uskomuksista.”

Astalla on myös herättäviä kokemuksia siitä, miten lapset ”lukevat ajatuksia”; monesti puhutaan myös telepatiasta.

”Oli aika, kun silloin 3-vuotias lapseni luki ajatuksiani, ja sitä tapahtui niin paljon, etten keksinyt keinoja selittää sitä sattumilla. Usein kun ajoin autoa ja ajattelin jotain, lapsi vastaili kysymyksiini, joita juuri ajattelin.”

Samaa tapahtui Astalla muidenkin lasten kanssa:

”Kun nuorimmaiseni oli 4-vuotias, luin yhtenä päivänä Hesaria ja mietin, mistäköhän saisin töitä. Siinä hetkessä keksin, ihan ensimmäistä kertaa, että lähtisin ulkomaille töihin, kun saisin väitöskirjani valmiiksi. Kun menin nojatuoliin istumaan, neljävuotias tuli syliin ja sanoi: ’Äiti, mä en tahdo, että sä lähdet mihinkään toiseen maahan’.”

Sopivatko intuitio ja järkiajattelu samaan neuvottelupöytään?

Järkiajattelua ja rationaalista ongelmanratkaisua painotetaan yleisesti niin paljon, että etenkin työelämässä saattaa olla vaikea antaa intuitiolle tilaa. ”Musta nyt vaan tuntuu tältä” ei ole välttämättä se kaikkein painokkain argumentti neuvottelupöydässä. Ja silti: intuitio on osa jokaista ihmistä.

”Intuitio on aina ensisijainen, ja päättely vasta toissijainen. Intuitio siis vaikuttaa kaikkeen, myös päätöksentekoon. Jos se suljetaan kokonaan pois, ollaan muka järkeviä, mutta samalla pelot ja toiveajattelu voivat jyllätä taustalla ja vaikuttaa järkipäättelyyn tiedostamatta. Jos intuitiota ei oteta huomioon, ei oteta huomioon niitä asioita, jotka saattavat vaikuttaa järkipäätöksiin. Niiden eteen vain ikään kuin vedetään verho ja todetaan, että ’näitä ei ole olemassa’”, Asta kertoo.

Tutkimuksissa on todettu, että intuitio on päättelyyn verrattuna ylivertainen silloin, kun tietoa on liikaa ja tietoinen ajattelu ei rajallisuutensa vuoksi pysty arvioimaan kaikkia vaikuttavia tekijöitä. Intuitio lyö päättelyn myös silloin, kun on liian vähän tietoa ja on liian suuria aukkoja, jotta voitaisiin tehdä päättelyä.

Warner Musicin neuvottelupöydässä ”musta tuntuu” on hyväksyttävä argumentti, mutta tuota tietoa ja sen lähdettä pitää osata myös reflektoida.

”Saatamme puntaroida esimerkiksi kannattaako jollekin artistille järjestää stadionkeikka vai ei. On faktoja puolesta ja vastaan, mutta lopputulos ei välttämättä ole täysin selvä. Joskus vaikka kaikki mittarit näyttävät, että kannattaa, saattaa silti olla jokin fiilis, ettei kannata – eikä tuo tieto perustu mihinkään heti havaittavaan mittariin”, Asko kertoo, mutta myöntää, että harvoin intuitiiviset vastaukset ovat täysin selviä, ja ne intuitiivisten heikkojen signaalien aiheuttajat pitäisi pystyä tuomaan esille.

Astan mukaan juuri lähde voi olla osa intuitiivisen tiedon luotettavuuden arviointia. Meillä on intuitiiviselle tiedolle erilaisia lähteitä: esimerkiksi kehollista tietoa, kollektiivisia ajatuksia tai toisen ihmisen lukemista. On vain opittava tunnistamaan, mistä suunnasta tieto tulee.

Sen sijaan että intuition epämääräisyydelle naureskellaan, suljetaan se kokonaan pois tai pelätään sitä, olisi hedelmällisempää olla kiinnostunut sen tuomista mahdollisuuksista.

”Intuitiivisen tiedon havainnoiminen ei tarkoita sitä, että sen mukaan pitäisi tehdä päätöksiä. Mutta intuitio on yksi tietämisen tapa siinä missä päättelykin. Ratkaisu on helppo silloin, kun sekä intuitio että järkeily puoltavat asiaa. Mutta jos intuitio ja päättely osoittavat eri suuntiin, voi kiinnittää huomiota siihen, kertooko intuitio esimerkiksi jotain, mitä ei ole osattu ottaa huomioon arviossa tai järkipäättelyssä”, Asta painottaa ja lisää:

”Kun intuitiivinen puoli otetaan mukaan havainnointiin, päätöksenteon jälkeinen tyytyväisyys kasvaa: Jossittelu jää pois, ja kaikkien tietojen ristiriidat on käsitelty jo päätöksentekovaiheessa.”

Astan mukaan intuitiolta voi kysyä tarkkojakin kysymyksiä: ”Mitä tarkempaan muotoon kysymykset asettaa, sen selvemmin saa vastauksia. Kannattaa asettaa kysymyksiä siten, että vastaus on kyllä tai ei. Usein käy niin, että jo kysymystä muotoillessa tietää vastauksen.”

Tuleeko sisäisen tietämisen huomioiminen lisääntymään tulevaisuudessa?

Astan väitöskirja käsittelee intuitiota, mutta ennen kaikkea sitä, miten tietoista mieltä voidaan käyttää apuna, jotta voidaan hakea tietoa intuitiiviselta puolelta. Astan mukaan intuition kautta voi saada miltei mitä tahansa tietoa. Hän mainitsee neljä erilaista tietämisen tapaa, joista intuition voi sijoittaa kohtien 3–4 alueelle:

1 Auktoriteetteihin tai asiantuntijuuteen perustuva tieto
2 Päätelty tieto
3 Kokemusperäinen tieto
4 Noeettinen tieto

Kolme ensimmäistä tietämisen tapaa ovat käytössä varmasti kaikilla meistä, mutta noettinen tieto, jolle ei oikein ole löytynyt edes hyvää suomennosta, on tähän asti tieteessä pääosin ohitettu. Kyse on tiedosta, jota meidän ei pitäisi tietää. Asta kertoo amerikkalaisesta psykiatrista Diane Powellista, joka on väitellyt Harvardin lääketieteellisestä tiedekunnasta, ja joka kiinnostui tästä tietämisen tavasta, kun hän tutki autisteja.

Diane tutki intialaisia autistilapsia, joilla on sellainen matemaattinen lahjakkuus, että he pystyvät antamaan vastauksen saman tien 7-numeroisista luvuista muodostetuista kertolaskuista. Kun tutkija oli tehnyt kokeissa kahden laskun kohdalla laskimella laskuvirheen, lapsi oli antanut tuon tutkijan laskeman virheellisen vastauksen – molemmilla kerroilla.

Diane kiinnostui tapauksista ja alkoi tutkia asiaa enemmän. Suomessa vieraillessaan Diane oli näyttänyt videon, jonka Astakin näki: Tilanteessa tutkija on toisella puolella verhoa, ja lapsi ja hoitaja toisella puolella. Ensin tutkija antaa lapsille 7-numeroisia laskutoimituksia, ja lopulta tutkija sanoo: ”En anna sinulle edes laskettavia numeroita, vaan kirjoita ensin numerot ja laske ne sitten.” Asta kertoo, että sitten videolla näkyy, kun lapsi kirjoittaa tutkijan edessä olevat numerot ja laskut – parhaimmillaan 162 numeroa ilman yhtäkään virhettä.

Dianella on tutkimuksissaan hypoteesi, että autisteilla aivokuori, jossa tietoinen ajattelu tapahtuu, on hiljentynyt tai pois toiminnasta, jolloin he pääsevät helposti lukemaan tällaista tietoa – eli lukemaan tietoa toisen ihmisen mielestä.

Nämä tutkimukset ovat kuitenkin vasta alkuvaiheessa, sillä selittämättömät ”sattumat” ovat tieteelle hankalia. Astan mielestä tieteen reunalla on kuitenkin valtavasti kiinnostavaa tutkimusta, joka tulee mullistamaan tiedon käsityksen tulevaisuudessa.

Intuition hyödyntäminen voisi mullistaa tulevaisuudessa myös työelämää ja Suomen kilpailukykyä, kun saamme käyttöön enemmän tietoa.

”Intuition käyttö lisää tutkitusti työhyvinvointia, sillä intuitio ja empatia korreloivat: jos on empaattinen, pääsee helpommin käsiksi intuitiiviseen tietoon ja pystyy hyödyntämään intuitiota – tai päinvastoin. Työyhteisöt, joissa on empatiaa, ovat hyvinvoivempia ja lempeämpiä. Empaattinen ja sisäistä tietoa hyödyntävä ihminen pystyy aistimaan toisen tilaa ja ylittämään oman näkökulman. Jos intuitiota opittaisiin hyödyntämään ja johtamaan, voitaisiin saada käyttöön uutta potentiaalia ja ideoita – jotain, mitä ei ole ajateltu mahdolliseksi tai osattu pelkällä järkiajattelulla nähdä”, Asta arvioi, johon Asko lisää:

”Intuition johtamista on se, että pitää itsensä tilassa, jossa voi hyödyntää intuitiota. Isojakin päätöksiä joudutaan nimittäin tekemään intuitiolla – vaikka se ei olisi tietoista.” Tutkimuksissa on esimerkiksi laskettu, että asunnon valitseminen ja kaikkien siihen liittyvien asioiden arvioiminen veisi pelkällä päättelyllä yli neljä vuotta; intuitio tekee saman salamannopeasti – samoin kuin puolisonvalinnan.

”Kun intuitio ja päättely tuodaan yhteen ja niitä hyödynnetään yhdessä, päästään niin sanottuun laajennettuun ajatteluun”, Asta kiteyttää.

Vai onko joku, joka uskaltaa ajaa autoa ikkunat huurussa – pelkkien mittareiden varassa?

Haastateltavat:

Asta Raami on Aalto-yliopistosta väitellyt intuitiotutkija, joka on kirjoittamassa myös populaarikirjaa sisäisestä tietämisestä.

Asko Kallonen on Warner Music Finlandin tuotantopäällikkö ja pitkän linjan musiikkivaikuttaja, joka tunnetaan myös Idols-ohjelman ensimmäsiltä tuotantokausilta.