Liian usein aamu alkaa päämäärättömällä puhelimen selaamisella peiton alla, ennen kuin jaksan nousta ylös.
Heti päivän ensimmäisillä metreillä luovutan näin päätösvallan itseni ulkopuolelle: selaan tiiviisti sovellusta toisensa perään, jotta varmasti pysyisin kartalla, mitä somefiideissäni on tapahtunut. Sama toistuu pitkin päivää.
Sosiaalisen median koukuttavuus tiedetään kyllä. Sitä ei vielä tiedetä, mitä kaikkea se mielellemme pitkällä tähtäimellä tekee. Lyhyellä tähtäimellä tunnen sen jo. Olosta tulee levoton, sekava ja puuroinen, jokaisella tyhjällä hetkellä tekee mieli tarttua puhelimeen. Se ei voi olla terveellistä.
Jokaisen on hyvä tunnistaa omat heikot kohtansa: mikä on se tilanne, jossa tyypillisimmin unohdut kiinni laitteisiin? Voisitko rikkoa kaavasi? Omalla kohdallani ongelma on nimenomaan aamu, joten – niin radikaalilta kuin ensin tuntuikin – luuri jää nyt yöksi toiseen huoneeseen. Aamut alkavat nyt selkeämmin ja tietoisemmin kuin ennen. Jos herään liian aikaisin, minun on helpompi nukahtaa uudestaan, kun en vahingossakaan ala vilkuilla puhelinta. Kun nousen ylös, ryhdyn luontevasti aamutoimiin enkä jää roikkumaan puhelimen vangiksi.
Vuoden ensimmäisessä Taikaelämää-podcastin jaksossa juttelen somen käytön lisäksi oman aamuharjoituksen luomisesta ja selkeyden tarpeesta. Uudenvuodenlupaukseni (jo toista vuotta peräkkäin) on päivittäin 20 minuuttia meditaatiota, ja sen ympärille rakentuu aamuharjoitukseni. Tyhjä tila tuo rauhaa ja selkeyttä aamuun. Kuuntele lisää aiheesta ja ammenna inspiraatiota omaan uuteen vuoteesi – teit sitten lupauksia tai et:
