Erityisherkkyystutkija Elaine Aron sanoo, että erityisherkkyys ei ole jana, jonka jatkumolta oma herkkyysasema tunnustelemalla löytyy, vaan ihminen yksiselitteisesti joko kuuluu tai ei kuulu erityisherkkiin. Ominaisuus on vahvasti perinnöllinen ja synnynnäinen, siitä ei voi päästä eroon, eikä sitä voi itselleen hankkia.
Erityisherkkyys-sana on itsessään hieman haastava osoittelevuudessaan, koska erityisherkät ovat huonoja tekemään itsestään mitään erityistä numeroa. Päinvastoin, he ovat taitavia halutessaan häviämään tapettiin ja tulevatkin sen taidon tähden kameleonttimaisella tavalla tavattoman hyvin toimeen vaihtuvissa ympäristöissä ja sosiaalisissa piireissä. Tämä suojaväri antaa myös samalla turvaa herkälle, joka usein kokee vaikeaksi tilanteet, joissa ei ole hänen kaltaisiaan paikalla.
Erityisherkät ihmiset ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin pohtivia, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä ja muista ihmisistä. Huomioitavaa on, että vaikka erityisherkällä ihmisellä voi olla myös aistiyliherkkyyttä, ei kyse kuitenkaan ole vain siitä. Erityisherkkyys voi ilmetä myös ilman erityisen vahvaa aistiyliherkkyyttä.
Koska erityisherkkiä on vain noin viidesosa väestöstä, on aivan mahdollista kasvaa niin, että lähellä ei ole ketään muuta erityisherkkää. Tämä kasvattaa erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemusta lisää. Näin erityisherkkä voi kokea olevansa yhä oudompi reagoidessaan voimakkaasti asioihin, jotka eivät muita lähellä olevia henkilöitä hetkauta.
Monelle eritysherkälle onkin aivan käänteentekevä kokemus tavata kaltaisiaan. Ei vain siksi, että saa peilin itselleen, vaan myös siksi, että elämään tulee ihmisiä, joiden mielenmaisemassa on turvallista olla omana itsenään.
Koen tämän yhä uudelleen tilaisuuksissa joita järjestän erityisherkille. Viimeksi eilen kokoonnuin ryhmän kanssa yhteen, jossa oli pääosin toisilleen tuntemattomia ihmisiä koolla kolmen tunnin ajan teemalla erityisherkkyys ja parisuhde. Eräs ryhmäläisistä, herkkä mies, sanoitti kauniisti illan päätteeksi: ”Mieleni on ollut tyyni koko yhteisen ajan, on hyvä olla yhteisessä rauhassa.”
Erityisherkkä tuntee kaltaisensa ja reagoi voimakkaasti henkilöihin, joiden arvomaailma on erilainen. Erityisen vaikeaa erityisherkille on olla itsekkäiden ja ilkeiden ihmisten parissa, koska erityisherkät eivät pidä konflikteista ja heillä on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Erityisherkkä voi joutua kiltteytensä takia asemaan, jossa alkaa niin sanotusta sopeuttaa ilmapiiriä, joka on jollain tavoin vaikea. Näin voi käydä työpaikalla, ystävyys- kuin parisuhteessakin. Tämä voi kuitenkin olla ansa, joka estää hankalien asioiden tulemisen näkyväksi ja suhteen kehittymisen.
Joka kerta, kun erityisherkkä taipuu lisää, saa tilaa ottava ja vahvasti omaehtoinen henkilö itselleen suuremman reviirin.
Moni tuntemani erityisherkkä on vahvistaessaan omia rajojaan huomannut, että se on paras tapa parempaan hyvinvointiin ja terveimpiin ihmissuhteisiin. Kenelläkään ei ole velvollisuutta viettää aikaansa seurassa, joka tekee pahaa. Sinun ei tule olla henkilökohtaisessa elämässäsi kenenkään käytössä, vaan vuorovaikutuksessa. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on hyvä tulla toimeen, mutta erityisherkän kannattaa päästää lähelleen vain kaltaisiaan tai sellaisia normiherkkiä, jotka ovat emotionaalisesti virittyneitä, hyväntahtoisia ihmisiä. Meillä on velvollisuus itseämme kohtaan hakeutua rakkaudellisiin suhteisiin elämässämme.
Kurkkaa kirja:
