Kirjoittaja Rosita Juurinen on reissaava läppäriyrittäjä, matkabloggaava ”vapausmentori”, joka on tehnyt oman elämänmuutoksen burn out kynnykseltä voidakseen elää omannäköisempää ja riippumattomampaa elämää.
Suloinen rauha laskeutuu sieluun ja olemukseen. Kiireen tuntu hellittää ja läsnäolo palaa. Yhtäkkiä voikin vain olla, hengitellä rauhassa, tehdä asioita hötkyilemättä. Pysähtyä katsomaan ja näkemään. Haahuilla, jos haahuiluttaa.
Tahtoisiko vaihtaa maisemaa, aloittaa jotain uutta kiehtovaa, ehkä jatkaa sitä vanhaa projektia, joka on hautautunut alituisen kiireen alle? Toteuttaa tietty pitkään mielessä pyörinyt haave? Vai ihan vain ladata akkuja? Nyt kun siihen on aikaa.
Työhönpaluu häämöttää riittävän kaukana niin, että se ei oikein edes kosketa. Ei ainakaan häiritse sitä levollisuutta, joka on läsnä juuri tässä ja nyt.
Puhun siis tietenkin irtiotosta. Sapatista tai vuorotteluvapaasta, ehkä ferrissläisestä ”minieläkkeestä”. Muutamasta kuukaudesta vuoteen kestävästä tauosta työelämään. Tilasta ja tilaisuudesta pysähtymisen myötä olla ja oivaltaa. Tilasta, jossa voi löytää itsensä ja kutsumuksensa uudestaan.
Jos kuormitus ja kiire ovat jo pitkään nakertaneet elinvoimaa ja arjen oravanpyörästä on tullut hyvinvointia heikentävä tekijä on selvää, että pysähtyminen voi tarjota hyödyllisen uudelleenarvioinnin tilan. Tässä tilassa saattaa käynnistyä kehityskulkuja ja ilmetä sivuvaikutuksia, jotka muuttavat ihmistä ja tämän elämää tavoilla, joita ei ole osannut aavistaakaan.
En tiedä montaakaan ihmistä, jotka olisivat ihan ennallaan tällaisen vapaajakson jälkeen. Itsekin olen yksi heistä.
Tauko suorittamisesta kasvun ja muutoksen alustana
Hektinen elämä muuttuu helposti autopilotilla pyöriväksi suoritteiden sarjaksi. Teemme mitä meiltä odotetaan, reagoimme erilaisiin ympäristön tarpeisiin ja vaatimuksiin. Yritämme olla parempia, nopeampia ja aikaansaavempia. Säntäilemme sinne tänne. Koska meidän pitää tehdä, pitää hoitaa, pitää mennä. Ja kiiruusti mielellään.
Tästä kiireisestä sarjasuorittamisesta tulee kuin vaivihkaa normaalia elämää, puurtamista, josta voi jossain vaiheessa alkaa kadota ilo. Positiivisen ja inspiraation johtaman tekemisen sijaan huomaakin vetävänsä perässään pakkojen painavaa kivirekeä vuodesta toiseen.
Kun sitten viheltää pelin poikki lopulta aikalisän merkiksi, niin sumu alkaa hälvetä ja asioita voi nähdä ja kokea uudessa valossa. Pysähtyminen antaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella omaa elämää ja työtä. Mitä kaikkea sitä tekeekään vain tavan ja velvollisuuden takia? Tai tuttuuden ja helppouden vuoksi? Siitäkin huolimatta, että into ja ilo olisivat olleet tekemisestä jo pitkään tipotiessään. Entä vastaako oma elämä sitä, kuka tällä hetkellä olet? Viekö se siihen suuntaan, jonne haluat mennä?
Maantieteellinen etäisyys antaa vielä oman erilaisen horisontin elämän tarkasteluun. Onko se oma elämä nykypuitteissaan tai nykysijainnissaan paras tapa elää jatkossakin? Vai pitäisikö harkita korjausliikkeitä? Itse sain sapattivapaallani kipinän yhä pidempiin oleskeluihin ulkomailla eikä siltä tieltä ole ollut enää takaisin kääntymistä.
Tauko säntäilyelämästä voi olla yksi parhaita oivalluttajia ja suunnanmuutoksen mahdollistajia. Et ehkä edes ajatellut etsiväsi mitään uutta suuntaa, mutta hidastamisen myötä huomaatkin ohjautuvasi jollekin uudelle kiehtovalle polulle, jonka päässä vilahtelee uusia innostavia määränpäitä. Ja voi mahdoton miten hyvältä se tuntuukaan!
Mitä enemmän ihminen pysähtyy havainnoimaan elämäänsä, itseään, heräten ohjautumaan omista syvemmistä tarpeista käsin, sitä todennäköisemmin hän, hänen elämänsä ja olonsa alkaa muuttua. Sapattivapaalla näille muutosta edistäville oivalluksille muodostuu ihan erityinen, otollinen tilansa.
Ehtii eri tavoin kuulostella sitä, mikä tuntuu oikeasti itsestä hyvältä ja inspiroivalta tässä hetkessä. Kuulostella, mikä mahdollisuus tai tulevaisuuden visio saa isoimman perhosparven lehahtamaan vatsassa ja mikä innostuksen säihkeen syttymään silmiin. On nimittäin varsin todennäköistä, että luovuus ja ideat alkavat virrata, kun kiireen häly omassa pääkopassa vaimenee.
Fyysisiä ja henkisiä hyötyjä
Fyysisellä puolella stressitasojen lasku voi vaikuttaa olotilaan ja olemukseen piankin, kun ihminen alkaa todennäköisesti syödä, juoda ja nukkua toisin kuin stressin ja kiireen täyteisessä elämässä. Mitä kuormittuneemmassa tilassa ihminen on ollut, sitä suurempia muutokset ja olotilan kohennukset luonnollisesti voivat olla.
Muutokset käynnistyvät, kun keho alkaa pyytää ja saada ravintoa sekä lepoa ihan eri lähtökohdista kuin stressaantuneena. Se ei yhtäkkiä kaipaakaan kiireissä ahmittuja valmis- tai pikaruokia, lohtu- tai palkitsemisherkkuja. Ei ole välttämättä tarvetta rentouttaville drinksuille, ainakaan kovin usein. Unta riittää ja stressin aiheisiin heräilyt jäävät pois.
Mitä parempaan tasapainoon keho ja mieli stressin hälvetessä pääsevät, sitä vähemmän ihminen kaipaa huonompaan tilaan vieviä aineita tai tapoja. Ja pikemminkin suunta on aivan päinvastainen. Hyvästä olosta käsin ihminen pääsee helpommin miellyttäviin flow-tiloihin, joissa asiat etenevät vähemmillä ponnisteluilla ja uudet innostavat ideat alkavat ryöpsähdellä.
Tässä vielä yhteenvetolistaa vapaajakson hyötynäkökohdista, joita olen omakohtaisesti havainnut ja joista myös muut ovat raportoineet.
- Stressin ja sen aiheuttamien oireiden lievittyminen
- Keskittyminen ja elämänhallinnan tunteet lisääntyvät
- Läsnäolo paranee
- Fyysinen kunto ja mieliala kohenee, paino voi pudota
- Uusien mahdollisuuksien näkeminen, houkuttelevien suuntien avautuminen
- Arjesta poikkeavien asioiden ja elämäntyylin kokeilun mahdollisuudet
- Rohkeuden lisääntyminen ja kynnys uskaltaa uusia asioita madaltuu
- Energia, luovuus ja innostus palaavat
- Ideoiden ja oivallusten virtaus
- Mahdollisuus käyttää aikaa johonkin itselle tärkeään
- Tärkeysjärjestys kirkastuu
- Tilaisuus ja perustelu ”kerran elämässä” -kokemuksille
- ”Mitä minä oikeasti haluan” -kysymys voi saada päivitetyn vastauksen
Mihin kaikkeen nämä hyödylliset muutokset voivat sitten lopulta johtaa, on toki yksilöllistä. Mutta varmaa on, että oman minän uudistuessa perusta mahdolliselle suuremmallekin muutokselle tulee valetuksi.
Elämänrikkaus investointikohteena
Joku saattaa miettiä uralle aiheutuvaa riskiä, menetettyjä ansioita tai pitkän ajan säästöjen hupenemista sapattivapaaseen. Mutta onko se luopumista ja tuhlaamista, jos säästöilleen saa hyvän vastineen, ehkä korkojen kanssa? Voiko vapaajaksolla saatuja kokemuksia, oivalluksia, oman hyvinvoinnin kohentumista edes mitata rahassa?
Nähdäkseni vapaan eteen tehty työ ja siihen käytetty raha ovat mainioita vaihtokauppoja ja merkittäviä investointeja omaan (ja mahdollisesti läheisten) hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Onko rahalle ja ajalle lopulta näitä parempia sijoituskohteita?
Silloin kun viralliseen vuorotteluvapaaseen ei ole ole oikeutta tai mahdollisuutta vapaajakson järjestäminen vaatii tiettyjä ponnisteluja, käytännön järjestelyjä, sopivan talousstrategian etsimistä ja sen toteuttamista. Toteutus voi viedä muutaman vuodenkin, mutta mahdollisuuksia löytyy. Riittävän innostava päämäärä takaa, että matkanteostakin voi nauttia.
