Luen aika ajoin Bethany Websterin artikkeleita hänen Womb of Light –sivustollaan. Tänään silmiini osui Bethanyn artikkeli itsesabotaasista ja sen syntysyistä. Hän keskittyy artikkeleissaan käsittelemään niin sanottua äitihaavaa: patriarkaalisen kulttuurin synnyttämää naisena olemiseen liittyvää emotionaalista kipua, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että naiset ovat oppineet piilottamaan autenttisen itsensä tullakseen hyväksytyiksi.
Sovun ylläpitäminen, hyväksynnän hakeminen ja tunteiden kantaminen muidenkin puolesta ovat tyypillisiä naisten selviytymismekanismeja, jotka eivät edistä omaa voimaantumista ja hyvinvointia.
Olen tunnistanut tämän haavan itsessäni moneen otteeseen ja se aktivoituu tyypillisesti tilanteissa, joissa olen joutunut kohtuuttomalta tuntuvan kritiikin kohteeksi. Kovimpia kriitikoita ovat olleet toiset naiset. Olen tullut kritisoiduksi esimerkiksi sen tähden, että olen ottanut reippaasti oman tilani ryhmässä, seissyt oman totuuteni takana, ottanut johonkin asiaan rohkeasti kantaa tai sanonut ei ja valinnut sen mikä minulle on hyväksi sen sijaan, että asettaisin aina toisten tarpeet omieni edelle.
Kuulostele itseäsi; tunnetko jo nyt ärtymystä ja mietit että totta kai toisten tarpeet täytyy ottaa huomioon? Eikä itseään saa missään nimessä tuoda esille! Uskotko että omien tarpeiden kunnioittaminen tarkoittaa automaattisesti toisten tarpeiden laiminlyöntiä? Ketä se palvelee, että pidät itsesi piilossa? Mitä tapahtuu jos keikutat venettä? Kehotan sinua haastamaan omat uskomuksesi.
Miksi rajojen vetäminen, itsen kunnioittaminen ja oman hyvinvoinnin asettaminen etusijalle olisi itsekeskeistä tai itsekästä?
Oman tilan ottaminen, omien kykyjen esille tuominen, oman totuuden takana seisominen ja itselle epämiellyttävistä tai ei kiinnostavista asioista kieltäytyminen ei ole itsekästä. Se on osa tervettä itsensä rakastamisen taitoa. Olet todennäköisesti ottanut rajoittavat käsitykset omaksesi kasvatuksen myötä (sinua on esim. rangaistu oman tahtosi osoittamisesta) tai mallioppimisen kautta (olet seurannut oman äitisi ja muiden naisten käyttäytymistä varttuessasi). Itsensä uhraamisen periaate on iskostettu syvälle naiseuden ytimeen. Totta kai on tilanteita, joissa tarvitaan joustoa ja kompromisseja, mutta jatkuva itsensä yli käveleminen tekee kipeää.
Kannustan jokaista tekemään itsetutkiskelua ja tulemaan tietoisemmaksi omista käyttäytymisen motiiveista. Kateus ja toisten tuomitseminen elävät valitettavan voimakkaina kulttuurissamme. Miksi tunnen tarvetta repiä alas, häpäistä ja pienentää ihmisen, joka ottaa rohkeasti oman tilansa? Miksi se ärsyttää niin valtavasti? Sen sijaan että reagoi ärsykkeeseen täysin tiedostamattomasti, olisi hyvä kysyä itseltään mitä emotionaalista haavaa tuon ihmisen käyttäytyminen juuri kosketti. Omaa sisäistä tutkiskelua tehdessäni löysin itseltäni melkoisen mojovan uskomuksen: ”Jos paljastan itseni kaikessa loistossani, minut tuhotaan.” Mielessäni vilisivät kaikki menneet tuomituksi tulemisen kokemukset.
Bethany Webster listaa sivuillaan mm. seuraavat äitihaavan merkit:
- tunne siitä ettet ole riittävän hyvä
- tunne siitä että sinussa on jotain vikaa
- tarve pitää itsesi pienenä, jotta saisit rakkautta ja hyväksyntää
- syyllisyyden tunne siitä, jos haluat itsellesi jotain enemmän kuin mitä sinulla on
Uskon, kuten Bethany, että juuri tästä syystä moni meistä (myös miehet) pitää itsensä tarpeettoman pienenä. Omat lahjat, kyvyt ja unelmat piilotetaan. Joskus tämän tukahduttamisen synnyttämä kipu purkautuu suuttumuksena sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka rohkeasti toteuttavat unelmiaan. Kateuden ytimessä on oma kipu.
Kuinka sitten lähteä purkamaan tätä itsensä pienentämisen ja itsesabotaasin kierrettä? Kyse on mielestäni itsensä rakastamisen taidosta. Meidän on ryhdyttävä itse itsellemme kannustavaksi ja rakastavaksi aikuiseksi, joka seisoo aina tukenamme. Voimme ryhtyä hoivaamaan sisäistä lastamme, joka jäi vaille tarvitsemaansa rakkautta ja tukea. Voimme saada valtavan tärkeitä eheytymisen kokemuksia myös erilaisissa vertaistukiryhmissä, kursseilla ja taitavan terapeutin avulla. Olen kokenut saaneeni paljon rakkautta ja hyväksyntää erilaisissa naisten ryhmissä ja kursseilla.
Meidän on ryhdyttävä itse itsellemme kannustavaksi ja rakastavaksi aikuiseksi, joka seisoo aina tukenamme.
Juttele säännöllisesti sisäiselle lapsellesi. Anna hänelle se kannustus, tuki ja lempeys jota kaipaat. Sulje silmäsi ja luo itsellesi uusi menneisyys: visualisoi miten lapsuutesi merkittävät tilanteet olisivat menneet jos ne olisivat sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja miten hyvältä se olisi tuntunut. Voimakas hyvältä tuntuva tunne yhdistettynä kuvitteluun alkaa luoda uudenlaista myönteisempää mielenmaisemaa. Opettele näkemään itsesi rakkauden silmin.
Matka eheytymiseen on kuin sipulin kuorimista ja se vaatii rohkeutta, luottamusta ja paljon nenäliinoja. Pikkuhiljaa, kun saamme yhä uudestaan kokemuksia siitä, että tulemme hyväksytyiksi kaikessa upeudessamme ja myös kaikkine vajavaisuuksinemme, sisäinen lapsemme alkaa jälleen luottaa siihen, että olemme turvassa ilmaistessamme aitoa itseämme. Silloin, alkaessasi elää itseäsi kohtaan rakkaudellisesti, elämäsi ottaa uuden upean suunnan.
Kurkkaa kiltin voimakortit:
Kurkkaa myös kirja:
