Muistan lapsuudesta paljon puhetta naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Muistan kuvia värikkäistä afrikkalaisista hameista ja huiveista. Meillä puhuttiin, että kehitysmaiden naisten pitää saada tehdä töitä ja tyttöjen käydä koulua. Naisten piti saada olla samassa asemassa kuin miesten.
Järjen tasolla olin samaa mieltä, mutta tuo tapa toimia naisten puolesta ei vedonnut minuun lainkaan. Minusta ei tullut naisasianaista eikä feministiä, päinvastoin – kasvoin maskuliiniseksi suorittajaksi. Pitkään pidin sukupuolta merkityksettömänä asiana, yksilön piirteet olivat minusta kiinnostavampia. Naisporukoissa toimiminen tuntui vieraalta ja naisten piirit suorastaan painajaisilta.
Viime vuosien elämänmuutokseni suorittamisesta iloon on kuitenkin tarkoittanut samalla sitä, että feminiininen energia on alkanut herätä minussa henkiin. Olen luopunut tavoittelusta ja puskemisesta ja alkanut luottaa suunnitelmien sijaan olemisen voimaan ja intuitioon. Ja vasta nyt oivallan, että tämä on uuden ajan naisenergiaa. Ehkä naisten voimaantuminen onkin jotain aivan muuta kuin olin lapsena oppinut.
Naisten todellinen voimaantuminen ei ole epätoivoista selviytymistä, jossa vain yritetään epätoivoisesti vaatia naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Se on sitä, että aletaan ymmärtää feminiinisen energian ainutlaatuisuutta ja luoda sille tilaa maskuliinisessa maailmassa.
Naisten todellinen voimaantuminen ei ole vain sen tunnustamista, että nainenkin voi olla pätevä diplomi-insinööri tai pörssiyrityksen johtaja, koska silloin nainen saa arvostusta vain miehisten ominaisuuksiensa kautta. Todellista voimaantumista on se, että naista arvostetaan myös viisaana hoitajana ja parantajana, luovana taitelijana, tarinankertojana ja opettajana, intuitiivisena näkijänä tai omistautuneena äitinä. Nämä taidot ovat selviytymisemme kannalta vähintään yhtä olennaisia tai jopa olennaisempia kuin monet maskuliinisen energian ilmentymät.
Naisten todellinen voimaantuminen ei ole sitä, että vaaditaan pakollinen jakkupukuinen nainen kabinettiin miesten sekaan. Sen sijaan uuden ajan naisenergialla aletaan rakentaa kabinetin ulkopuolelle kokonaan uusia tekemisen ja olemisen tapoja, jotka perustuvat pehmeisiin arvoihin, intuitiiviseen viisauteen ja inhimillisyyteen, eivätkä edes yritä kilpailla vanhan maailman kanssa.
Naisten todellinen voimaantuminen ei tarkoita sitä, että naiset odottavat arvostusta miehiltä, vaan sitä, että naiset antavat arvostusta ensin itse itselleen ja toisille naisille. Silloin mielestä puretaan ne turhat uskomukset, että pärjätäkseen tässä maailmassa pitäisi olla jotenkin toisenlainen: miehisempi, voimakkaampi, röyhkeämpi. Aletaan ymmärtää, että naiseus on suunnattoman suuri voimavara eikä rasite.
***
Tasa-arvon ihanteessa tuntuu itseisarvolta, että kuka tahansa pystyy mihin tahansa sukupuolesta riippumatta. Mutta kaikkien ei tarvitse pystyä kaikkiin samoihin asioihin, meillä kaikilla voi olla omat vahvuutemme. Sukupuoli määrittää osan niistä, mutta feminiininen energia ei ole vain sukupuolikysymys: sitä voivat hyödyntää myös miehet, kun he vain uskaltavat kohdata pehmeämmän puolensa. Meille kaikille on annosteltu sekä feminiinistä että maskuliinista energiaa. Molemmille on paikkansa sekä miesten että naisten elämässä, molemmista voi ammentaa paljon.
Vietin juuri 10-vuotispäivääni yrittäjänä. Ensimmäiset vuodet yritin väkevästi todistaa, että kyllä minä pärjään puurtamalla tässä näytelmässä niin kuin muutkin. Mutta nyt maskuliinisessa maailmassa menestyminen on menettänyt merkityksensä. Minun ei tarvitse voittaa ketään – ainoastaan avautua omaan koko potentiaaliini. Minun ei tarvitse valloittaa vanhoja piirejä, voin rakentaa kokonaan uusia.
Me uuden ajan naiset vapautamme valtavan määrän energiaa, kun päästämme irti väkisin yrittämisestä ja todistelusta ja antaudumme sille, mikä meissä luontaisesti on. Pysähdymme vaalimaan vahvuuksiamme sekä tunteiden, olemisen, luonnollisten rytmien ja intuition voimaa. Kun feminiininen energia otetaan käyttöön täydessä mitassaan, hyvinvointi heijastuu kaikille elämisen ja olemisen tasoille.
