Sanotaan, että voima täytyy löytää itsestä. Kuitenkin omasta rakkaasta, ystävistä, perheenjäsenistä, työkavereista ja tuntemattomistakin saa niin heikoilla hetkillä kuin hyvinä aikoina voimaa.
Kun katson rakasta ihmistä silmiin ja näen hänen katseessaan lempeyttä ja rakkautta, se rauhoittaa ja nostattaa omaa mielialaa. Kun katson sisääni näen, että se voima on omani, jonka toinen sai liikkeelle.
Tarvitsemme toinen toisiamme nostattamaan omaa voimaamme.
Lapsena meitä on joko tuettu oman voiman vahvistumisessa tai lannistettu, usein tietenkin molempia. Tärkeintä olisi, ettei alaspainaminen olisi ollut niin vahvaa, että se latistaa meidän muiden armoille myös aikuisena. Jos näin on käynyt, olisi hyvä pystyä tiedostamaan oma käyttäytymiskaava ja etsiytyä kohti uudenlaisia rakastavia ihmissuhteita ja asioita, joiden tekemisestä saa voimaa.
Tällöin voi nousta takaisin omaan voimaansa.
Nuoruudesta alkaa kierre, jossa totumme joko menemään kohti niitä asioita, jotka vahvistavat voimaamme tai kohti niitä asioita, jotka pitävät sen matalalla, koska se on tuttua ja turvallista. Kaikki rajojen rikkominen on pelottavaa.
Moni pelkää omaa voimaansa.
Aikuisena voi tietoisen hyväntahtoisesti hyödyntää muita siinä, että antaa ihmisten kannatella ja opettelee ottamaan rakkautta vastaan. Kun sitä ei kiellä, voi turvallisten ihmisten kanssa opetella avaamaan itsensä pelottomasti ja häpeämättömästi paitsi läheisten rakkauden osoituksille myös tuntemattomien hyväntahtoisuudelle. Rakkautta tuntee syvästi, kun oppii avautumaan ja ottamaan sitä vastaan.
Ihmisissä on sisäänrakennettuna alitajuinen tarve kannatella muita. Siksi aivomme tuottavat dopamiinia ja hyvänolontunteen, kun olemme pystyneet olemaan hyödyksi jollekin toiselle.
Tuotetaan iloa itsellemme ja muille ottamalla antamisen lahja vastaan. <3
