Kuuntelin Eckhart Tollea. Ääni taustalla, ruudussa liikkuu kauniita kuvia. Mieleni pysäytti kuva, jossa oli teksti “Now is the entry point into life”.
Elänkö minä, todella? Vai näyttelenkö rooliani, yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa?
Läksin metsään kävelylle. Näin nelikentän, tai ristin: vaakasuorassa vasemmalta oikealle kulkee elämäni tarina, lineaarinen aika, menneisyys – tulevaisuus. Kaikki se hyvä tai paha, mikä on tapahtunut tai voi tapahtua.
Pystysuorassa on tämä hetki, ajattomuus. Yläpäässä on nykyhetken sisältö; havaitsenko mitä nyt todella tapahtuu? Alapäässä on nykyhetken syvyys; olenko avoinna sen kuiskaukselle, äärettömälle potentiaalille?
Kumpi akseli on tärkeämpi? Näin U-teorian neulansilmän, tai kapean portin. Siinä kysytään kolme kysymystä: Mistä luovun? Mitä varjelen? Mitä uutta luon? Tajusin, että elääkseni taitavammin minun on luovuttava kahdesta asiasta: menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Ja varjeltava nykyhetkeä – erityisesti sen syvyyttä, olemiseni laatua.
Toisin sanoen minun on luovuttava elämäntarinastani ja antauduttava Elämälle. Kuunneltava tätä hetkeä, koko olemuksellani. Keskityttävä ristin pystyakseliin, ja suhtauduttava väljemmin ja leikkisämmin vaaka-akseliin.
Ehkä se avaa portin tyyneyteen keskellä kiireiseltä vaikuttavaa arkea?
– Pekka
