Kirjoittaja Elina Harjula vietti lapsuutensa Tanzaniassa, kasvaen erikielisten lasten kanssa sisäoppilaitoksessa. Myöhemmin hän etsi paikkaansa maailmasta opiskellen ja tehden töitä kymmenessä eri maassa. Mummiksi tuleminen oli niin iso siunaus, että elämälle tuli merkitys.
Kun sain tietää tulevani mummiksi, tunsin sydämessäni uudenlaista lämpöä. Tiesin, että mummiudesta tulisi elämälleni merkityksellinen tehtävä ja etuoikeus. Mutta se, mitä olen saanut lapsenlapseltani, onkin paljon enemmän kuin mitä osasin kuvitella. Pienestä ihmisestä löytämäni rakkaus on pakahduttavan suurta, ja hänen kanssaan vietetyt hetket suovat täydellisen rauhan.
Isovanhemman merkitys lapselle
Isovanhemman ja lapsenlapsen välille syntyy usein ainutlaatuinen tunneside. Kun lapsen vanhempien tehtävä on huolehtia hänen kasvustaan ja tulevaisuudestaan, isovanhemmat voivat nauttia lapsesta sellaisena kuin tämä on, siinä hetkessä mikä on. Joskus tilanne voi olla toinen, ja isovanhempien on otettava vastuuta lapsenlapsensa kasvatuksesta.
Mummin tai papan kanssa vietetty aika on merkityksellistä lapsen sosiaaliselle ja tunneperäiselle kehitykselle. Isovanhemmista huokuva rakkaus ja hyväksyntä vahvistavat lapsen itsetuntemusta ja kehittävät tämän tunneälykkyyttä. Toisinaan isovanhemmat ovat ainoat aikuiset, joille lapsi pystyy puhumaan ongelmistaan ja ajatuksistaan. Isovanhemmilla onkin elämän kokemuksen myötä suuri ymmärrys asioista, ja taito neuvoa ilman kritiikkiä.
Isovanhemmat eettisinä opettajina
Isovanhemmat siirtävät luonnollisesti perheen tapoja ja muistoja lapsenlapsilleen. Heidän kertomat tarinat menneisyydestä rakentavat lapselle käsityksen siitä, missä hänen juurensa ovat. Isovanhemmilla on myös tärkeä rooli henkisyyden kasvattajina. Olivatpa he uskonnollisia tai ei, lapsenlapset oppivat heiltä elämän arvoja. Oma lapsenlapseni kysyi minulta kerran metsässä kävellessämme:
“Mummi, oletko muistanut halata puuta tänään?”
Ja joskus hän kysyy äidiltään ruokapöydässä onko maito varmasti luomua. Siirrämme myös tiedostamatta eettisiä arvojamme lapsenlapsillemme.
Isovanhemmilla harvemmin on enää sellaista kiirettä kuin lapsen vanhemmilla, ja he voivat antaa lapsenlapselleen jakamattoman aikansa ja huomionsa. Juuri tämä kiireetön läsnäolo vaikuttaa myönteisesti lapsen tunneperäiseen kehitykseen. Mummi ja vaari ovat kärsivällisiä lapsenlapsensa suhteen ja jaksavat vastata loputtomasti lapsen kyselyihin ja uteluihin erilaisista asioista.
Lapsen merkitys isovanhemman elämässä
Monet isovanhemmat kertovat kokevansa iloa ja vapautta lapsenlapsensa seurassa. He saavat nauttia lapsenlapsen ihmeellisyydestä näkemättä ongelmatilanteita, joita lapsen kotona saattaa tulla. He voivat nähdä tilaisuutensa korjata virheitä, joita tekivät aikanaan omien lastensa kanssa. Ehkä työ meni aikanaan kaiken muun edelle, tai rikkinäinen parisuhde vei kaikki voimat ja lapsen tarpeet jäivät täyttämättä. Isovanhempana näistä asioista kannattaakin puhua omien lasten kanssa ja auttaa heitä tekemään itse oikeat ratkaisut vanhemmuuden haasteiden keskellä.
Lapsenlapsi on elämän suurimpia opettajia. Hänen kauttaan saamme tuntea ehdotonta, eheyttävää rakkautta. Saamme tilaisuuden palata omaan lapsuuteemme kokoamaan unohtuneita muistoja, tai rikkinäisiä tunne-elämän palikoita. Meillä on lupa taas leikkiä ja olla hulvattoman höpsöjä. Pieni ihminen hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme, ja opettaa meille oman uteliaisuutensa kautta katsomaan maailmaa lapsen silmin. Opimme läsnäolon ja kärsivällisyyden taidot, ja ymmärrämme lopultakin, mikä elämässä on tärkeää.
Isovanhempien merkitys vanhemmille
Aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa suhde usein paranee lapsenlapsen myötä. Isovanhempien merkitys jokapäiväisessä elämässä korostuu, jos lapsiperheen vanhemmat ovat kiireisiä, tai jos perheessä on jonkinlainen erikoistilanne. Isovanhemmat voivat olla lapsilleen hyvinä neuvonantajina, auttaa lapsenlapsensa hoidossa, tai tukea perhettä jopa taloudellisesti.
Kun isovanhempia ei ole
Joskus voi olla toisin. Isovanhemmat, vanhemmat tai jopa lapsenlapsi saattavat olla haluttomia tai kykenemättömiä osallistumaan isovanhemmuus-lapsenlapsi -suhteeseen. Syynä saattaa olla suuret välimatkat, sairaus, tai kuolema. Taustalla voi olla jonkinlaista henkistä epätasapainoa, joka on kulkeutunut sukupolvelta toiselle. Riita, katkeruus tai henkinen sairaus voivat joskus olla liian suuria haasteita korjata. Toisinaan anteeksianto ja rakkaus parantavat suurimmatkin haavat ja mahdollistavat suhteen uudelleen syntymisen terveeltä pohjalta.
Kun isovanhempia ei ole, on mahdollista löytää sijais-isovanhempi erilaisten järjestöjen kautta. Rakkaus ja toisesta huolehtiminen ei vaadi biologista tai rodullista sidettä. Sukupolvien välille syntynyt uusi ystävyys palvelee parhaimmillaan kaikkia osallisia. Yksinäinen ikäihminen, väsynyt vanhempi ja mummia tai vaaria vailla oleva lapsi saavat kaikki kokea rikkaamman tunne-elämän toistensa tukena ja ilona.
