Netissä pyörii aika paljon videoita, joissa ihmiset katsovat toisiaan joidenkin minuuttien ajan suoraan silmiin. Ja onpa silmiin katsomistapahtumia järjestetty livenä kotimaassakin. Silmiin katsominen saa aikaan reaktioita hymystä liikutuksen kyyneliin. Itse itken usein, kun katson videoita. Jokin silmiin katsomisessa koskettaa.
Mikä siinä on, että joidenkin ihmisten kanssa syntyy välitön yhteys ja toisten kanssa ei. Mystiikkaa saattaa olla mukana, mutta pikkuisen tekee mieli pohdiskella, vaikken lopullista vastausta löydäkään.
Ihan äskettäinen kohtaaminen sai minut tarttumaan teemaan. Juttelin erään ihmisen kanssa, small talkiksi sitä ehkä voisi kuvailla. Joka tapauksessa keskustelu oli aika asiapitoistakin, eikä kovin tunteisiin käyvää. Jompikumpi meistä sanoi kuitenkin, että ”kiva kun oot siinä”, josta seurasi sekunteja kestävä silmiin katsomisen hetki ja… yhteys. Se oli siinä. Koskettava ja liikuttava hetki, joka jäi pysyvästi mieleen.
Silmät ovat sielun peili.
Hiukan kulahtanut lause, mutta silmistä kyllä näkee kaikenlaista. Joskus silmät ovat ihan tyhjät ja värittömät, aivan kuin ketään ei olisi kotona. Enkä puhu nyt kuolleista vaan ihan elävistä ihmisistä. Silmät voivat olla myös niin syvät, että niihin tekee mieli upota.
Olemme älyttömän taitavia välttelemään yhteyttä. Yhteyttä voi hienosti vältellä sillä tavalla, että puhuu vain asiaa. Asuu pään sisällä niin, että mikään muu osa kehosta ei liiku. Pyörät ne pyörivät ympäri ja ympäri, nimittäin ajatuspyörät. Ja ai kuinka väsyttää. Ja sydämen kohdalla saattaa olla musta ja ruokaa huutava tyhjyyden aukko.
Kun uskaltaudutaan laskeutumaan päästä alas, sydämen lähelle, ollaan tunteiden äärellä. Kun päästään tunteiden alueelle, silmät alkavat puhua – ne alkavat ilmentää tunteita; ne kertovat ilosta ja surusta ja ne ilmentävät kaikki muutkin tunteemme.
Olen nähnyt niin monta ihmettä tämän asian äärellä, puhun nyt työstäni terapeuttina. Kun ihminen puhuu ajatuksistaan, en näe ihmisen sieluun. Katse on tyhjä enkä oikeastaan saa kiinni, missä tuo ihminen itsensä kanssa kuljeskelee. Ajatukset ovat kyllä siltoja tunteisiin, jos ajatuksille ja tunteille annetaan lupa kohdata. Kohtaaminen saattaa tapahtua myös kehontuntemusten kautta.
Kun aletaan tuntea, silmät alkavat syventyä ja saada väriä. Ne muuttuvat ihan täysin ja alkavat näyttää sitä, kuka silmien takana asuu. Nämä hetket ovat niin liikuttavia. Näissä hetkissä usein molempia osapuolia itkettää. Silmiin tulee rauhaa ja levollisuutta silloin, kun tunteille annetaan lupa tulla ja olla. Aivan kuin syvyys syntyisi siitä, että sielu asettuu uudelleen taloksi ihmiseen, johon se on istutettu.
