Minulla on ollut vahva taipumus ja tarve sanoa sanaseni, lausua ajatukseni ja karjahdella mielipiteeni julki – saarnoiksi saakka. Mutta mitä enemmän kilsoja on kertynyt ja mitä avarammaksi näköala levittäytynyt, sen itsepintaisemmin on epävarmuuskin tarttunut ranteeseen.
Onko itsellä kuitenkaan mitään NIIN merkittävää sanottavaa, että voisi tai pitäisi sanoa? Jos vaikka onkin, niin mikä juuri minä olen sanomaan? Kenellekään. Mitään.
Oman keskeneräisyyden tajuamisprosessiko mieltä maailman tuulissa huojuttaa? Ehkä ja varmaan. Niin ja näin, haluni tsempata ihmisiä (itseänikin) rohkeasti rikkaaseen elämään ei kuitenkaan lähde minusta. Ei käskemällä eikä kulumalla.
Laululla on sanoma. Kirjoittajan oma ajatus. Se, mitä hän haluaa ihmisille kertoa – laulun ydin. Kepeä tai syvällinen – aina jollekin jossain hetkessä arvokas ja tärkeä.
Tämänhän olen tiennyt. Tai luullut tietäväni – jo kauan. Järisyttävä tajunnanräjähdys tapahtui kuitenkin vasta muutama kesä sitten eräänä aurinkopäivänä, autonratissa. Kirkas ja terävä, syvä oivallus riemullisesta mahdollisuudesta kirjoittaa lauluihin oma sanottavani. Mahdollisuudesta herättää tunteita ja tunnelmia. Mahdollisuudesta vaikuttaa – saarnaamatta. Musiikin siivin.
Myös oivallus siitä, että laulun sanoman äärellä olen samalla vahvasti oman missioni, kirjoittamiseni merkityksen äärellä. Sen syissä ja synnyissä.
Aiheita ja ideoita on omiin sanoituksiin kertynyt satoja. Mutta riveiltä ja rivien väleistä löytyy samoja, itseään hieman eri variaatioissa toistavia ydinajatuksia.
Haluan rohkaista ihmisiä
1. Elämään itsensä näköistä, sielunsa väristä, rikasta ja kaikille tunteille tuntuvaa elämää.
Mutta sulla on jotain muuta,
sydämessä läikkyvää,
jotain muuta,tärkeää,
mutta sulla on jotain muuta,
tähtiesi määräämää,
jotain muuta, sen mä nään,
yks kova juttu,
ilmiliekeissä,
yks kova juttu,
sun oma elämä.
(Yks kova juttu, säv. Kari Haapala, esittäjä YÖ)
2. Omien ajatusten, asenteiden ja valintojen vapauteen. Myös vastuuseen.
Mulla on lupa tässä elämässä joskus eksyä,
mulla on lupa olla musta hetki sielu säröllä,
mulla on lupa olla olemassa joka solulla,
mulla on lupa surun jälkeen ilo väkevästi tuntea,
mulla on lupa lujaa rakastaa.
(Uuteen valoon, säv. Antti Kleemola, esittäjä Marko Maunuksela)
3. Hyppäämään tarvittaessa tuntemattomaan ja ottamaan jalat alleen juostakseen pois pahasta. Luopumaan huonosta ja turhasta tutusta – kivullakin.
Parempi on luopua,
kuin tappaa hitaasti toisensa,
lähellä sinua,
vaik´ joskus täytyinkin onnesta.
(Ei kukaan ketään, säv. Mikko Tamminen, esittäjä Aki Samuli)
4. Innostumaan ja tartuttamaan innostusta
Ei saa kesyttää
sellaista sydäntä,
joka lyö kipinää,
innostuksen sytyttää.
Ei saa kesyttää
sellaista sydäntä.
5. Uskomaan itseensä ja unelmiinsa sekä seuraamaan ja toteuttamaan niitä.
Lakeuden laidalla
nuori tyttö, valo kasvoillaan,
takinliepeet lepattaen tuulessa,
vaikka taivaanrannan ja sen rajan taa
tahtoo tavoittaa hän omaa unelmaa.
Hän tahtoo tanssia
hento tyttö, polte ruumiissaan,
vaikka pilkkanimestään vain tunnetaan,
hän on rohkea ja luottaa unelmaan,
sillä kaikki on niin vahvaa, oikeaa.
Ei tyttö taskuissa
kanna ikäviä muistoja,
ei epäonnistumisenkaan pelkoa,
vaikka moni paha kieli ennustaa,
eihän tuollaisesta ballerinaa saa.
Lakeuden laidalta
tyttö syntymästään sokea,
tanssii tänään meille ballerinana, pääroolissa – ei voittaja koskaan luovuta.
(Ei saa kesyttää, säv. Antti Kleemola, esittäjä Suvi Teräsniska)
