Anthony de Mello: Uudistuminen. Miten löydät elämän syvemmän merkityksen
(Basam Books, 2013)
”Kiintymys tarkoittaa: ”Minun on saatava sinut.” Se tarkoittaa. ”Ilman sinua en ole onnellinen. Jos en saa sinua, en ole onnellinen. En voi olla onnellinen ilman sinua.” Siinä on avioeron resepti. Siinä on riitojen resepti. Siinä on kariutuvien ystävyyssuhteiden resepti. ”En voi olla onnellinen ilman sinua. Tarvitsen sinua oman onnellisuuteni tähden. Kirottua, teen kaikkeni manipuloidakseni sinut, saadakseni sinut.”
Rakkaus tarkoittaa: ”Olen täysin onnellinen ilman sinua rakas, kaikki on hyvin.” Se tarkoittaa: ”Toivon sinulle kaikkea hyvää ja annan sinun olla vapaa. Kun saan sinut, olen iloinen; kun en saa sinua, en ole onneton.” Arvatkaa mitä. Olen oppinut pärjäämään itse. Seison omilla jaloillani, en tukeudu teihin. Jos saan rahaa, se on hienoa. Jos en saa rahaa, en masennu. Olen onnellinen. Ja arvatkaa, mitä vielä. Kun lähdette pois en – ehkä tämä tulee liian nopeasti, mutta olkoon – en jää kaipaamaan teitä. En tunne tuskaa. Missä on murhetta, siellä ei ole rakkautta. Sanokaahan: Kun surette, kenen takia surette? Kenen menetystä? Itsesääliä te tunnette.” (Uudistuminen, s. 39)
1. Teos tiivistettynä
Intialaissyntyinen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987) tunnetaan Suomessa erityisesti huippusuositusta teoksesta Havahtuminen. Uudistuminen jatkaa samalla lukijaa lempeän jämäkästi ravistelevalla linjalla ja tarjoaa noin sadan sivunsa sisällä todella tiiviisti puhuttelevaa pohdittavaa. Kirjan ytimen voi tiivistää seuraavasti:
Olemme kaikki syntyjämme onnellisia, mutta kulttuurimme, kasvatuksemme ja sisäinen ohjelmointimme on saanut meidät paitsi unohtamaan tämän totuuden, myös kuvittelemaan, että onnellisuutemme olisi riippuvainen itsemme ulkopuolisista asioista. Kiinnymme asioihin, ihmisiin, tilanteisiin, luomme odotuksia siitä, millaista elämän kuuluisi olla, jotta voisimme olla onnellisia, ja pahoitamme mielemme (eli koemme ei-onnellisuutta), kun elämä ei menekään rakentamamme Strömsön lailla.
Todellisuudessa kuitenkaan mikään tässä maailmassa ei saa meitä pahoittamaan mieltämme, vaan pahoitamme itse oman mielemme, oman sisäisen ohjelmointimme ohjastamana, koska näin olemme oppineet toimimaan. Kun ymmärrämme tämän toimintatapamme ja sen jälkeen opimme ottamaan siihen etäisyyttä, pääsemme lopulta ensin eroon toistuvasta mielipahasta, opimme vapautumaan odotuksista ja löydämme viimein siihen onnellisuuden tilaan, joka on kaiken taustalla kaiken aikaa.
Kirja pohjautuu de Mellon pitämään esitelmään, ja tekstissä esiintyvä yleisön suora puhuttelu tai heidän kanssaan keskustelu tuokin kirjan tarjoamiin oivalluksiin oman mausteensa. De Mello höystää viestiään vertauskuvin ja lyhyin tarinoin, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja tuovat teoksen sanoman eri tavoin lukijan ulottuville.
Vaikka de Mello oli jesuiitta ja kirjassa sivutaan myös uskontoa esimerkiksi Raamatun jakeita tai Buddhaa siteeraamalla, sen tunnelma tai ydinviesti ei ole uskonnollinen tai mihinkään uskontoon sidonnainen, vaan yleisinhimillinen ja haastavuudestaan huolimatta lempeän rakkaudellinen.
2. Mitä opin kirjasta?
Tämän pienen kirjan suuri saavutus on sen selkeässä sanomassa, että onnellisuus ei ole sidoksissa ulkoisiin asioihin, kuten elämäntilanteeseen, ihmissuhteisiin tai varallisuuteen. Voin olla vakavasti sairas, työtön, eronnut, parhaan ystäväni hylkäämä, tai ties minkälaisten elämänkokemusten murjoma, ja silti kokea syvää onnellisuutta.
Tämä on yhtä aikaa sekä äärimmäisen yksinkertainen, että äärimmäisen vaikea asia ymmärtää – ja ennen kaikkea hyväksyä. Miten muka voisi olla onnellinen, jos on vaikkapa koditon, rahaton ja rakkaudeton? Eivätkö elämän erilaiset epäonnet ole mielen pahoittamisen arvoisia? De Mellon viesti perusteluineen on kuitenkin voittamassa epäilykseni.
Olen lukenut kirjan useita kertoja, ja jokaisella lukukerralla olen oivaltanut sekä kirjasta että itsestäni jotain. Olen paljon tietoisempi ainakin siitä, että erilaisissa tilanteissa kokemani mielipaha, ärsyyntyminen tai suru, on peräisin ohjelmoinnistani, oppimastani toimintamallista, ja siihen vaikuttamalla (= valitsemalla olla reagoimatta, tai vähintäänkin tulemalla tietoiseksi siitä, että reagoin ja koen mielipahaa siitä, kun jokin asia maailmassa ei tapahdu toivomallani tavalla) minun on mahdollista säilyttää onnellinen olotila useammin kuin aiemmin uskoin.
3. Kenelle kirja on hyödyllinen?
Uudistuminen voi olla haastava pala purtavaksi, ja de Mello toteaakin monien sulkevan silmänsä sen viestiltä, koska eivät pysty hyväksymään ydinväitettä siitä, että jokainen meistä olisi onnellinen, ellemme koko ajan tekemällä tekisi itseämme onnettomaksi.
Tästä huolimatta kirjaa voi suositella varauksetta kaikille iästä ja elämäntilanteesta riippumatta. Lyhyydessään se on nopea lukea, mutta sen sanomassa on niin paljon oivallettavaa, että siihen voi palata aina uudestaan – vaikka aloittaa alusta heti kun sen on lukenut loppuun.
Lukukokemuksesta saa eniten irti, jos on valmis avoimesti tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan omia ajatus- ja uskomusmallejaan, sillä niiden ravistelussa on teoksen ydin.
