Olemme oppineet pyrkimään täydellisiksi kotiäideiksi, liikemiehiksi ja hieman ”perfektionisteiksi” kaikessa, mitä teemme. Olen itse aina tavoitellut hyvää menestystä ja hyvää elämää. Moni meistä voi sanoa vaativansa itseltään paljon opiskeluissa, työssä ja kotona. Olemme oppineet, että mitä enemmän saavutat, sen parempi elämä on.
Mielenhallinnantaitoja ja tyytyväistä olotilaa ei voi kuitenkaan saavuttaa vain suorittamalla ja itseltään sitä vaatimalla.
Minäkin löin päätäni seinään vuosia ja olo oli kamala, vaikka suoriuduinkin ulkoisesti hyvin.
Yritämme saavuttaa tyyntä mieltäkin, vaikka mieli tyyntyy suorittamisesta ja vaatimisesta irti päästämällä, pientä tyttöä tai poikaa itsessään rakastamalla ja sille anteeksiantamalla.
Aina kun tavoittelemme jotakin, syntyy mahdollisuus epäonnistumiselle. Jokaisen saavutuksen taustalla odotetun euforian tunteen vastaparina on pelko, huoli ja jopa ahdistus tavoitteen toteutumisesta. Olemme huolissamme pärjäämisestämme ja siitä, miltä näytämme toisten silmissä.
Usein kuitenkin käy niin, että painamme huolen tunteemme alas ja sisäisestä levottomuudesta tulee alitajuista. On monesti parasta aloittaa myöntämällä itselleen, että ei tarvitse yrittää olla vahva. Vahvuus kasvaa, kun kohtaa kaiken, ja sitä muodostuu, kun päihitämme haasteita. On paradoksaalista yrittää aina selvitä ja olla vahva, koska se lisää alitajuista pelkoa heikkoudesta. Myönnä huolesi itsellesi ja ilmaise läheisillesi jotakin, mistä olet tuntenut aiemmin epämukavuutta puhua.
Kehomme tuntemukset eivät valehtele, kuten ei mielemmekään, mutta se kyllä peittää tietoiselta mieleltämme asioita. Usein itseään kuuntelemalla alkaa kohdata juuri kielteisiä tunteita ja pelkoja, koska monesti olemme alitajuisesti painaneet ne pois tietoisuudestamme. Kehomme ja mielemme alkaa paljastaa meille itseään, kun olemme, emmekä pyri tekemään mitään.
Kun vain olet, kehosi alkaa kertoa sinulle asioita, joita kutsutaan intuitiiviseksi tiedoksi, ja mielesi nostaa alitajuisia oivalluksia tietoisuuteesi.
Olen itseltäni huomaamatta peitellyt koko elämäni harmituksiani, ja ajatellut, että on parempi kääntää asiat aina nopeasti myönteisiksi. Elämäntapahtumillamme on kyllä taipumus kääntyä myönteisiksi tai tarpeellisiksi oppiläksyiksi myöhemmin, mutta kielteisestä tunteesta ei pitäisi heti kääntää huomiota pois, koska sille on aina jokin syy, joka tulisi oivaltaa. Muuten sama tunne toistuu vastaavanlaisissa tilanteissa ja vastaavanlaisten ihmisten seurassa. Kun oivaltaa, mistä kielteinen tunne kumpuaa, voi jatkossa päästä reaktiosta eroon.
Tulemme vahvemmiksi sisäisen tietoisuuden laajenemisen ja oivallusten, ei tunteen kieltämisen, kautta.
Jos on tottunut kieltämään tunteitaan, joko kielteisiä tai rakkauden ilmaisuaan, kielteisyys alkaa ottaa valtaa. Se voi ilmaantua yksittäisenä katkerana ajatuksena tai tunteiden purkauksena muille ihmisille.
Tällöin alkaa pelätä katsoa sisälleen, tai tuijottaa itseään tai toisia ihmisiä pitkään silmiin, vaistoten, että on jotakin tukahdutettua. Tällöin kadottaa yhteyden syvempiin kerroksiinsa ja alkaa ohjautua ulkoisten saavutusten kautta, pelosta. Alamme etsiä ulkoisesta maailmasta onnea, tyyneyttä ja yhteyttä itseemme, joka meillä oli, mutta jonka hukkasimme.
Nämä patoutuneet asiat vaikuttavat nykyhetken olotilaamme, terveyteemme ja kaikkiin seuraaviin ihmissuhteisiimme, kunnes alamme ilmaista sisäistä totuuttamme. Kun alamme avautua, patoutuneet tunteet pääsevät vapautumaan, ja mitä sen jälkeen jää jäljelle, on enemmän kirkkautta, rakkautta ja myötätuntoa elämäämme kohtaan.
Kun tuntee näitä tunteita itseään kohtaan, tuntee niitä samalla kaikkia muita ihmisiä kohtaan, koska olemme syvemmistä tietoisuuden tiloistamme yhteydessä kaikkiin.
Yhteyden löydät luonnosta ja hiljaisuudessa, koska se on energiaa ja tunnetta, ei sanoja.
Ajatuksellisesti et voi sitä koskaan tavoittaa. Kun tavoitat yhteyden, alkaa se ohjata elämääsi intuitiivisen oppaan tavoin. <3
