Syksy Keltaisessa talossa on lähtenyt mukavasti käyntiin, viikko mennään pitkälti töihin-kotiin meiningillä ja viikonloppuna sitten nautitaan vapaasta. Blogin kirjoittamisen suhteen olen kokenut hieman riittämättömyyttä ja jostain syystä rima on ollut korkealla. Aina kun aloitan kirjoittamaan tuntuu, että ei tämä nyt ole mitään ja samalla jo poistan tekstin. Onneksi silmiini osui esittely itsestäni, jossa luvattiin, että kirjoitan tavallisesta elämästä! Tämä olikin vapauttava muistutus itselle, että ei tarvitse olla mitään erikoista, tavallinen elämä on riittävää.
Syksyämme piristi pieni loma, jonka vietimme Budapestissä pidennetyn viikonlopun verran, koko perheen voimin. Matka oli yhdistetty 50v.+50v, matka ja oli ihana viettää se koko perheellä, se kun on nykyään aika harvinaista. Budapest hurmasi meidät jo kolmannen kerran, mutta tytöille kerta oli ensimmäinen. Budapest on ehdottomasti yksi lempikohteeni kaupunkilomalle. Näkemistä, kokemista ja nautittavaa riittää. Syyskuun puolivälissä sääkin oli vielä kesäinen, lämpötila oli +24 – +28 astetta.
Lensimme Helsingistä ja vastassa meitä oli ystävällinen taksikuskimme József. Tutustuimme häneen ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen hän on aina ollut käytettävissämme. Hän kertoo mielellään Budapestistä, vie paikkoihin, joihin muuten ei osaisi edes mennä. Hänen kauttaan löytyy myös parhaat ruokapaikat ym.
Cafe New York on Budapestissä paikka, jonka lähes jokainen turisti käy katsomassa. Nähtävää ja ihasteltavaa siellä riittää ja palvelu on erinomaista. Mekin halusimme tämän paikan esitellä myös tytöille ja olihan sinne eksynyt muutama muukin! Jonoa oli kadulle saakka, mutta yllättävän nopeasti pöytä kuitenkin vapautui.
Toinen mukava ja näkemisen arvoinen paikka on ehdottomasti suuri kauppahalli. Kahteen kerrokseen mahtuu myyjää ja kojua jos jonkinmoista! Yläkerran käsityöt ym. saavat melkein pyörryksiin ja tulee tunne, että liinoista, laukuista ja kaikenmoisista matkamuistoista saa ihan riittävän annoksen vain katselemalla, kotiin ei yhtään ainutta jaksa edes ajatelle, niin valtavasti niitä on. Alakerran vihannes-, hedelmä-ja muissa elintarviketiskeissä riittää ihastelemista. Kaikki on aseteltu esille kauniisti, broileria ja lihaa löytyy joka muodossa, ihaninta on vielä katsella, kun marinadeissa ei niistä ui mikään, vaan kaikki on puhdasta. Luomu-paprikajauhe on vakio-ostos, joka tälläkin kertaa ostettiin luottomyyjältä.
Tonavaan ei Budapestissä voi olla törmäämättä. Mekin ihastelimme Tonavaa ja sen rantoja sekä maalta, että laivasta. Ostimme ensimmäisenä päivänä kolmen päivän kiertoajelulipun, jolla sai ajella eri reittejä ja tutustua kaupunkiin. Lippuun kuului myös kaksi risteilyä Tonavalla. Upeat sillat ja kauniit rakennukset, niitä vain ei koskaan lakkaa ihastelemasta! Turisteihinhan moni toivonsa laittaa ja myyjiä, taidemaalareita ym. on paljon. Onneksi he ovat hyvin kohteliaita, eikä röyhkeää kaupantekoa ainakaan meidän kohdalle sattunut yhtään kertaa.
Vaikka olin Budapestissä kolmannen kerran, aina matkaan osuu myös jotain uutta, mitä ei ole aikaisemmin nähnyt. Yksi sellainen oli “Shoes on The Danube” eli kengät Tonavan rannalla. Olen nähnyt ne aikaisemmin vain kauempaa risteilyllä, enkä niiden tarinaa sen tarkemmin tiennyt. Onneksi nuorempi polvi on valveutunutta ja olivat selvitelleet jo etukäteen niiden tarinan. Eli kengät ovat muistomerkki, jolla muistetaan juutalaisia uhreja, joita työnnettiin Tonavaan talvella. Muistomerkki on pysäyttävä …
Tämän kolmen päivän aikana kuljimme ja näimme paljon. Istuskelimme kahviloissa, söimme, shoppailimme ja nautimme! Illalla oli ihana kaatua hotellin sänkyyn, eikä unta paljon tarvinnut odotella. Saattaapa olla, että tapaamme vielä Budapest!
Kuvat: Emilia Perälampi
