Tein inventaaria arjesta. Millaisista asioista elämäni tänään koostuu ja mitä miehen mielessä liikkuu?
Olin kiireen keskellä ja oikaisin ajattelun ytimeen, Facebookiin. Silmäilemällä omia ja kavereiden some-päivityksiä saa katsauksen ajankohtaisiin teemoihin ja omaan minäkuvaan. Ainakin jos on uskominen niitä somekriitikoita, joiden mukaan some on keino wannabe-minän kuvaamiseen muulle maailmalle.
Elämäni datavirrasta löytyy kuluneelta viikolta psykologian tutkimusta, hallitusohjelman ruotimista, kolmannen valtakunnan alkuvaiheiden vertaamista näihin päiviin, talousjärjestelmämme kritiikkiä ja sokerina pohjalla useita Hidasta elämää-päivityksiä.
Pysähdyn miettimään mitä on tullut kirjattua ja mistä se kertoo?
Tunnistan tarpeen ymmärtää maailman menoa ja ihmisen tietoisuutta. Median virrassa soljuu ja kuohuu useita rinnakkaisia todellisuuksia. Maailma näyttää äkkivilkaisulla kaoottiselta paikalta, jossa monet asiat ovat muuttuneet tavalla, jota olisi ollut hyvin vaikea ennakoida vain hetki sitten. Kesällä 2011 näille otsikoille olisi voinut nauraa Jean-Pierre Kuselan tyyliin, penkiltä pudoten. Tänään nämä otsikot eivät naurata. Paremminkin ne nostavat huolta ja murhetta mieleen. Mitä oikein on menossa? Voiko tälle tehdä mitään?
Kyllä voi ja todella monet ovat siinä hyvässä vauhdissa.
Samaan aikaan ulkoisten rakenteiden murroksen kanssa on käynnissä myös toisenlaista kuohuntaa. Voimaantumista myrskyn silmässä. Kun ulkoinen epävarmuus kasvaa, nousee tarve vahvistua sisältä. Ihmisenä ja yhteisöinä.
Hidasta elämää –hyvinvointiyhteisö tasapainoittaa paitsi minun somevirtaani, myös kymmenien tuhansien ihmisten elämää. Näin ainakin saamamme palautteen mukaan. Lukuina katsottuna sivustollamme käyntien määrä on kasvanut neljässä vuodessa nollasta miljoonaan viikossa.
Miljoona katsetta hyvinvointijulkaisuihimme viikossa. Voidaan puhua jo ilmiöstä. Ilmiöstä, joka tukee suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia. Yhteisönä. Näin sen koemme ja näin olemme sen kuulleet.
Yhteisömme tarjoaa kanavan jakaa tietoa ja käytännöllisiä kokemuksia hyvinvoinnin ja voimaantumisen rakentamisesta. Kymmeniä kirjoittajia, tuhansia kommentoijia ja satojatuhansia lukijoita.
Kokemusten ja näkemysten kirjo luo mahdollisuuden löytää ja kokeilla erilaisia ideoita ja asioita. Yksi sopii toiselle ja toinen löytää omansa jostain ihan muusta. Olennaista ovat näkökulman vaihdokset ja yhdessä ajattelu. Hyvä ystäväni sanoi maailman näyttäytyvän paikoin kaleidoskooppina, jossa eri katsojilla on erilaisia maailmoja ja totuuksia. Pidän ajatuksesta, sillä metafora maalaa silmiini värikkään maailman, jossa jokaisen näkökulma on hieman erinäköinen, mutta samanarvoinen.
Yhteisiä asioitakin on silti olemassa ja yksi niistä on täällä tänään. Suomen kesä, tuo arkimeditaation luvattu aika. Vihreys ja sinisyys hyökyvät ylitsemme ja saavat ihmettelemään paratiisia jossa elämme. Näinä aikoina elomme rytmittyy vuoroin kesätapahtumien kiihkeään sykkeeseen, vuoroin hiljaisuuden palvontaan. Kukin omalla tavallaan. Olennaista on tehdä siitä rytmistä juuri itselle sopiva tanssi.
Siksi tähän loppuun harjoitus. Nouse ylös ja etsi itsellesi kuvastin. Asetu peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja kysy itseltäsi: ”Saanhan luvan?”.
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
