Mitä otsikosta tulee sinulle ensimmäisenä mieleen?
Minulle turvallinen tai turvaton kasvuympäristö mieltyy lapsuuteen. Turvallinen kasvuympäristö voi olla lapsen perustarpeista huolehtiva ympäristö; unta, ruokaa, vaatteet ja niin edelleen. Perustarpeiden lisäksi lapsi tarvitsee ympärilleen niitä ensiarvoisen tärkeitä ihmisiä, jotka antavat meille palautetta itsestämme. Kasvuympäristö voi olla myös sosiaalistamista esimerkiksi omaan perheeseemme ja kulttuuriimme.
Turvallinen kasvuympäristö takaa lapsen terveen kasvun nuoreksi ja aikuiseksi. Mitä vähemmän lapsuudessa on erilaisia ihmissuhderistiriitoja, väkivaltaa ja päihteitä, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on aikuisena kokea olevansa arvokas ja elämäänsä tyytyväinen. Ja poikkeuksiakin tietysti on kuten kaikissa tarinoissa. Voisiko sanoa niin, että turvallisessa kasvuympäristössä kasvukäyrä on tasaista ja ylöspäin viettävää, lapsentahtista? Turvattomuus luo eräänlaisia mutkia matkaan; joku kasvaa miinuskäyrillä ja toinen kasvaa aikuisen kokoiseksi liian nopeasti. Joka tapauksessa turvallinen ympäristö takaa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun. Lisäisin vielä, että myös henkinen ja hengellinen ulottuvuus ovat osa ihmisenä kasvua.
Mutta ihminen kasvaa koko elämänsä ajan. Mitä tapahtuu silloin, kun lapsi kasvaa aikuiseksi? Joskus erehdymme luulemaan, ettemme enää syvällä itsessämme ole lapsia. Minä kyllä sanoisin, että se sama pikkunassikka asuu meissä ihan loppuun asti ja aktivoituu varsinkin viimeisinä elinvuosina. Siirrymme vain isommille hiekkalaatikoille leikkimään. Saattaa aikuisten hiekkalaatikolla lapiotkin viuhua.
Miltä kuulostaa ajatus aikuisen turvallisesta kasvuympäristöstä?
Elämä on jatkuvan kasvun ja kehittymisen areena. Jos emme muuten suostu kasvamaan tai emme osaa tai uskalla, tuodaan eteemme kriisejä, joiden avulla kehitymme varmasti. Suunta on yleensä eteen- eikä taaksepäin. Ainakin omassa elämässäni olen kokenut, että aina tuupitaan eteenpäin ja kasvua kohti.
Jotkut ihmiset osaavat ihailtavasti valita itselleen sellaisen ympäristön, jossa heillä on hyvä ja turvallinen olo. Jotkut, kuten minä itse, joutuvat kantapään kautta oppimaan sen, mikä tekee itselle hyvää.
Voiko turvallinen kasvuympäristö olla esimerkiksi se ympäristö, joka houkuttelee ihmisessä esiin niitä puolia, jotka ovat aina olleet olemassa, mutta niillä ei ole ollut oikeaa aikaa tai paikkaa tulla näkyviin? Ei siis niinkään kasva vaan pääsee oman itsensä ääreen. Esimerkiksi oikeanlaisen kumppanin kanssa, parhaimmillaan, suuri osa itsestä tulee näkyviin, koska ei tarvitse piiloutua häpeän tai muun syyn vuoksi. Tai ympäristö voi olla hyvä työpaikka, jossa saa toteuttaa itseään ja käyttää useita lahjojaan? Ehkä ystäväporukka joka saa itsen hehkumaan vain siitä syystä, että saa olla näkyvästi oma itsensä?
Jokaisen tarve on olla näkyvä, hyväksytty ja rakastettu; lapsena ja aikuisena. Erona lapsuuteen kuitenkin on se, että aikuisena voimme valita itsellemme parhaan mahdollisen, kasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavan, maaperän.
Millainen on sinun turvallinen kasvuympäristösi?
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
