Tuskin kukaan haluaa lisää lapsityöläisiä meille t-paitoja ompelemaan tai kaakaota tuottamaan. Eikä ilmastonmuutoksen kiihdyttäminenkään ole ToDo-listallamme. Haluamme olla olemassa jotakin itseämme suurempaa asiaa varten. Haluamme liittyä sellaisiin ratkaisujen ketjuihin, joista seuraa hyvää.
Rahan vallan ulottaminen sinne, minne se ei kuulu, tappaa ihmisyyden ytimen. Vessaan saattava työntekijä korvautuu vaipalla ja maissisato päätyy polttoaineeksi autoille. Lapset jäävät nälkään. Elämässä on asioita, jotka ovat itsessään arvokkaita sellaisenaan.
Pitää pysähtyä ja kysyä kuka minä olen ja mitä minä haluan. Jos en tee sitä, mitä syvimmiltäni koen oikeaksi, olen falski ja huijaan itseäni. Voinko koskaan olla onnellinen, jos en ole lojaali arvoilleni? Henkinen krapula johtuu siitä, että tekoni ovat ristiriidassa arvojeni kanssa. Puheeni eivät vastaa tekojani.
Teot ratkaisevat. Tekojen vakiintuessa niistä syntyy rutiineja. Rutiineilla on suuri voima hyvässä ja pahassa. Määrittelemättömän arvokasta elämää elettäessä on keskityttävä siihen, mikä voimistaa tämän hetken merkitystä ja antaa elämälle syvempiä tarkoituksia.
Oleellista on asettua omilla valinnoilla osaksi ratkaisua. Yksittäisistä ratkaisuista kasvaa puroja, jotka muodostavat suuren joen. Se joki muuttaa maailman.
Jokainen meistä liittyy arjessaan johonkin yhteisöön. Mitä jos koko yhteisö ryhtyy muuttamaan maailmaa sellaiseksi, että tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä. Silloin elämme jotakin itseämme suurempaa merkitystä varten. Falskius väistyy. Avautuu merkitysnäköaloja olemiselle ja tekemiselle. Voimme katsoa ylpeänä itseämme peilistä.
30.5.–5.6.2015 on eurooppalainen kestävän kehityksen viikko. Ota asia puheeksi ja liity osaksi itseäsi suurempaa myönteistä muutosta, josta tulevat sukupolvetkin muistavat meidät. Tee yhteisösi kanssa julkinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Se onnistuu osoitteessa www.ym.fi/sitoumus2050
