Vuosi lähenee loppuaan ja jotenkin vaistomaisesti tulee mietittyä elettyä vuotta ja sen tapahtumia. Mitä yllätyksiä vuosi toi, mitkä haaveet toteutui ja mitä jäi toteutumatta.
Laskin tässä yhtenä päivänä, että tästä vuodesta olen kulkenut Eeva-telineellä, kipsijalkaisena kaikkiaan 4 kokonaista kuukautta, kahdessa eri jaksossa.
Se ei kuulunut suunniteltuihin asioihin, eikä kyllä ihan haaveisiinkaan, mutta silti siinä ajassa on ollut paljon hyvääkin. On ehtinyt tehdä oman elämänsä kirjanpitoa itsensä kanssa ja oppinut paremmin huomaamaan sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Olen luonnollisesti ollut välillä todella “tulenarkaa” käsiteltävää, kun paljon olen ollut kotona pääsemättä omin avuin mihinkään ja sen on perhe joutunut kokemaan nahoissaan. Onneksi he ovat jaksaneet kaikki vaiheet kanssani.
Bloggaamisen aloittaminen on ollut myös yksi uusi vaihe itselleni. Olin pitkään sitä miettinyt ja nyt se tuntui oikealta hetkeltä aloittaa. Aloittaminen silloin, kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, oli ehkä se hyvä hetki aloittaa, näin on rima bloggaamiselle pysynyt sopivan matalalla. Aloitin omalla blogilla Keltaisen talon elämää ja myöhemmin uskaltauduin myös tänne kirjoittamaan, kun hieno tilaisuus siihen aukeni.
Yksi iso muutos ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Totta on sanonta, “on aika tulla ja aika lähteä”. Hieman yli 20 vuotta samassa työpaikassa on antanut paljon, mutta varmasti minulla itsellä on enemmän annettavaa uusissa haasteissa.
Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!
Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet uuteen elämäntilanteeseen, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä.
Kun lopullisen tilinpäätöksen tästä vuodesta 2014 tekee, niin kyllä Keltaisen talon tilinpäätös jää reippaasti voiton puolelle. Jos tilinpäätösraportin tiivistää lyhyeksi voisin siinä todeta, että Keltaisessa talossa on eletty onnellinen vuosi, olemme saaneet olla terveinä koko perhe, meillä on ollut paljon Ystäviä, jotka ovat olleet erityisen tärkeässä osassa ja olemme saaneet tehdä työtä, josta pidämme. Mitä muuta voisi enää toivoa…
Keltaisen talon väki toivottaa kaikille hyvää alkavaa vuotta 2015
