Tie Herttatuvalle – Vuosi maalla, mitä jäi käteen?

Herttatupa, koti, lämpö, maa, maalaismaisema, maailman paras paikka.
Nyt on vuosi asuttu maalla ja se sai innostamaan kirjoittamaan hieman tuosta polusta myös tähän hetkeen. Lyhyesti ja ytimekkäästi, vuosi takana, mitä on jäänyt käteen ja mieleen?


ALKU

Mistä lähti ajatus tulla maalle? Se on helppo vastaus, motiivi oli liian voimakas. Motiivi oli niin voimakas, ettei sitä pystynyt peittämään enää alleen. Minua motivoi oma jaksaminen ja jos oma jaksaminen kärsii siitä missä asuu, ei se ole silloin linjassa omien toiveiden kanssa. Kaupunkielämä antaa tietyt haasteet, sekä keholle, että mielelle. Maalaisseutu pystyy rauhoittamaan ja pitämään tasapainon jolloin tasolla helpommin. Motiivi + toiminta =  Muutetaan maalle.


HAASTEET

Mitä haasteita maalla voisi olla? Sama haaste, joka on yksi parhaimpia persoonan opettajia. Vastuu. Olen viime vuosina tykännyt reissailla ympäri maailmaa. Se on ollut äärimmäisen opettavaista, inspiroivaa ja ihanaa, mutta samaan aikaan olen maalla ollessani tajunnut, että olen myös paennut jotain. Se on ollut vastuu omasta olemisesta. Se voi kuulostaa paradoksilta, mutta ainakin omalla kohdallani se on selkeää. Olen reissaillut, koska silloin voin jättää, mennä ja fiiliksen mukaan vaihtaa maisemaa. Ottaa ärsykkeitä ulkoapäin, pysähtymättä mitä on sisällä. Maalla ollessa sitä vaihtoehtoa ei ole ollut, vaikka työni puolesta ympäri suomea pääsenkin reissaamaan. Oma koti tarkoittaa, omaa vastuuta, oman tilan näkemistä selkeämmin. Tästä mahdollisuudesta olen suunnattoman kiitollinen, vaikka välillä on vituttanut, ärsyttänyt ja raastanut sisimpää koko konsertin laajuudella. Onneksi vierelläni on kulkenut ihminen, joka saa suurimmatkin pelot minusta irti ja näyttämään itselleni ne puolet, joissa minun täytyy vielä sisimpääni työstää.

OIVALLUKSET
 
Yksi suurimpia oivalluksia on se käsittämätön tunne, kuinka asiat ovat selkiintyneet. Olen jo vuosia pyrkinyt toteuttamaan sisäistä työtä, milloin meditaatiolla, milloin tavoitteellisuudella, milloin omien rajojen ymmärtämisellä, mutta voimakkain työstäjä on luonto itse. Pitkät, hiljaiset kävelyt metsässä, uinnit joessa, halkojen tekeminen vajassa ovat tuntuneet jatkuvalta retriitiltä, joka entisestään vaan syventää sitä ymmärrystä, kuka oikein olenkaan. Ilman televisiota, ilman valoja (vaikka sellaiset omaammekin), ilman liiallisia ulkoisia ärsykkeitä on yksinkertaisin tapa kuoria omia kerroksiaan ja kurkkailla syvemmäksi jäniksen koloon.

Luultavasti siitä syystä, monet jättävät tuon kortin käyttämättä ja täyttävät päivänsä milloin ruuduilla, lehdillä, radioilla sun muilla ärsykkeillä. Niillekin toki paikkansa on, mutta ne kiinnittävät huomion aina ulospäin. Ellemme tee sisäistä työtä ennen ulkoista, on ulkoisen katsominen helposti reaktiivista tunnemyllerrystä, jossa sisäinen ääni jää kuulumattomiin. Tehdään työt ensin, sitten huvit.


MITÄ SEURAAVAKSI?

Aivan kuten saduissa, myös tässä tarinassa on paljon ihmeellisyyttä. Joka päivä kiitämme siitä etuoikeudesta, jonka paikka meille antaa. Pihamaa, joka alkaa täyttyä lääkinnällisistä kasveista ja juurista, puhumattakaan kumppanini kukista, kasveista, joista minulla ei ole vielä hajuakaan keitä he ovat. Pihamaa muistuttaa elämän perusperiaatteista. Jos haluat tuloksia, sinun täytyy tehdä työtä sen eteen. Sinun täytyy muistaa pistää siemenet keväällä maahan, jos haluat satoa kerätä syksyllä. Ilman alkuvalmisteluja mitään ei kasva. Samoin on elämässä. Jos haluamme kasvaa ihmisenä, kehittyä, laajentua uusille alueille, meillä täytyy laittaa siemen kasvamaan ensin. Sitten, kärsivällisyys, luonnollinen kasvu, kunnioitus ja luonnon ihmeellisyys auttaa polkua menemään eteenpäin, uutta mahdollisuutta kasvamaan. Tulevaisuutta en tiedä, mutta sen tiedän, että olen tehnyt yhden elämäni parhaista valinnoista muuttaessani maalle. Jotenkin toivoisi, että jokainen ihminen seuraisi sitä omaa intuitiotaan, rohkeasti hypäten, luottaen että verkko ilmestyy. Sillä ihan varmasti se ilmestyy.

Ollaan rohkeita, autetaan toisia, niinkuin maalla tehdään, katsotaan kokonaisuutta, ymmärretään oma roolimme luonnon kanssa, sekä ollaan kiitollisia jokaisesta ilmanhenkäyksestä, jonka saamme tässä kehossa hengittää. On hyvä olla olemassa, kiitos että sinäkin olet.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www. teemusyrjala.com

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image
24 tunnin ajan -50% etukoodilla TAKATALVI Pipo ja huivi -paketti 
PUOTIIN
close-image