Haastattelin muutama viikko sitten coaching-guru Daniel Sá Nogueiraa. Hän esitti mielenkiintoisen ajatuksen – asian, jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi.
Miksi ihmeessä koulussa opetetaan aineita, joiden pitäisi valmistaa meitä elämää varten, mutta opetussuunnitelmasta puuttuu se tärkein asia – aine, joka opettaisi meitä elämään onnellisesti.
Daniel hämmästeli asiaa tällä tavalla:
”Koulussa on aineita, kuten kielet, matematiikka ja historia, mutta meillä ei ole ainetta, joka opettaisi meitä käytännössä elämään. Miten käsitellä rahaa, miten käyttäytyä ihmissuhteissa, miten löytää ystäviä, miten toteuttaa unelmansa ja miten löytää elämän tarkoitus. Järkyttävää! Eikö koulun pitäisi auttaa meitä löytämään elämälle merkitys? Minusta sen pitäisi olla koulun ykköstavoite, mutta se ei ole edes kakkonen, kolmonen tai kymmenes.”
Täytyy sanoa, että hemmetin hyvä kysymys.
Voisiko syynä olla se, että edes aikuiset eivät hallitse näitä taitoja – eivät opettajat, vanhemmat tai poliitikot, jotka päättävät opetussuunnitelmasta. Ainakaan useimmat.
Jos edes aikuiset eivät tiedä, että on tekniikoita, joilla onnettoman avioliiton voi pelastaa tai tylsän työn vaihtaa unelmien työhön – miten lapset voisivat oppia nämä asiat?
”Ihmisillä saattaa olla velkaa, terveysongelmia tai salaisia unelmia, kuten matkustelu tai kirjan kirjoittaminen. Useammat ihmiset eivät tiedä, että unelmien toteuttamiseen on yhtä lailla tekniikoita kuin matematiikkaan tai kielioppiin. On asioita, joita toistuvasti tekemällä olet lähempänä unelmaasi”, Daniel kuvaili.
Omasta mielestäni ”elämäntaidon” opetussuunnitelmassa pitäisi ehdottomasti olla ainakin seuraavat alakohdat, jota käymättä ei peruskoulun päättötodistusta liikenisi.
1) Miten kuuntelet intuitiotasi ja löydät kutsumukseksi
2) Miten käsittelet negatiivisia tunteita, konflikteja tai elämän vastoinkäymisiä ymmärtäen samalla, että ne ovat inhimillisiä ja osa elämää
3) Kuinka keskityt positiivisiin asioihin ja kiitollisuuteen etkä vain murehdi tai toisaalta tukahduta negatiivisia tunteita
4) Miten tunnistat vanhemmilta ja edeltäviltä sukupolvilta peräisin olevat tunnelukot ja vapaudut niistä
5) Miten hyväksyt ja rakastat ensin itseäsi, sitten muita
6) Miten nautit hetkestä ja olet läsnä, etkä ajatustesi orja
Uskoisin, että näillä taidoilla olisi paljon enemmän merkitystä sekä yksilölle että yhteiskunnalle kuin maantiedon tai kolmannen vapaaehtoisen kielen opeilla. Elämäntaidot voisivat jopa estää riippuvuuksien tai sairauksien syntymistä, koska ihminen on kokonaisvaltainen organismi, jossa mieli ja henki vaikuttavat fysiikkaan ja päinvastoin.
Toki, ei asia ole aina näin yksinkertainen. Ihmiset tulevat erilaisista elämän lähtökohdista, toiset suotuisimmista kuin toiset, ja heillä on jo kouluiässä eri määrä haasteita käsiteltävänä. Mutta tähänkin auttaisi ihmisten erilaisuuden ja oman polun hyväksymisen opettelu jo kasvuiässä sen sijaan, että suomalaisen yhteiskunnan perisynnit – kateellisuus ja erilaisuuden halveksuminen – päästettäisiin kukoistamaan.
Loppujen lopuksi asia on kuitenkin yksinkertainen: kaikki haluavat olla hyväksyttyjä, rakastettuja ja elää merkityksellistä elämää.
Miksi ihmeessä tätä ei opeteta jo koulussa?
