Kaksi tarinaa
Mietipä tilannetta. Perhe herää herätyskelloon, alkaa tohina ja toiminta. Tekeminen, valmistautuminen ja käskyjen vyöry valtaa kodin ilmapiirin. Syödään valmismurot ja tankataan sokerimehut päälle. Autoon ja päivän toimintoihin, on se sitten koulu, työ tai lastentarha. Lapsi, jonka turva ja luotto on täysin vanhempien käsissä, muodostaa tästä maailmankuvaansa jokainen hetki.
Toinen tilanne. Herätään riittävästi levänneenä, ehkä jopa ilman ulkoista herätystä. Ennen tekemistä muistetaan toisia, halataan, pörrötetään päätä, ollaan lähellä, kerrotaan muutenkin, kuin sanoilla kuinka tärkeitä perheenjäsenet ovat. Tehdään samat aamutoimet, keskittyen yhteen asiaan kerralla, antaen lapselle mallin keskittymisestä, kiireettömyydestä, asioiden tärkeydestä. Syödään aamiainen, joka ruokkii lapsen soluja, antaen hänelle fyysiset valmiudet kohdata ulkoinen maailma, muutenkin kuin ravinteiden muodossa. Yhdessä nauttien mahdollisuuksien mukaan. Autoon, tai lapsen luontaisella tavalla liikenteeseen, kävellen, kehoaan liikuttaen. Vaikkei se aina mahdollista olekaan, eikä tarvitsekaan olla, mutta se ei poista meidän ihmisen luontaista mekenismiamme, liikettä ja sen tärkeyttä.
Päivä jatkuu kahdessa eri tarinassamme. Toisessa tapauksessa lapsi on saanut kosketusta ja huolenpitoa osakseen, toisessa vähemmän, hieman eri tavalla ilmennettynä, vaikka tarkoitusperä luultavasti rakastavainen onkin. Lapsi, kuten myös aikuisetkin lukevat ärsykkeitä monesti eri tavalla, kuin meidän päässämme kuvittelemme niitä tekevämme. Kosketus luo erilaisen päivän, kuin koskemattomuus, niin isoilla, kuin pienemmilläkin. Kehomme huutaa ravitsemista, niin fyysisesti, mentaalisesti, kuin henkisestikin.
Fyysinen läheisyys ja terveys?
Oksitosiini on kehossa veren kautta välittyvä hormonia ja hermojärjestelmän välittäjäaine, jolla on huomattu olevan ihmistä rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Se vahvistaa kiintymyssuhdetta voimakkaasti molemmilla sukupuolilla, sekä lapsilla että aikuisilla. Fyysinen kontakti ja toisen ihmisen lähellä olo aktivoi oksitosiinin vapautumista kehoomme. Esimerkiksi äidin ja lapsen välillä on suuri oksitosiinipitoisuus synnytyksen ja imetyksen aikana.
Kun kehossa on oksitosiinia ja oma luontainen rentoutusjärjestelmä toimii niin;
- Unenlaatu parenee
- Luottamus lisääntyy ihmisten välillä
- Kivut vähenevät
- Mieli on rauhallisempi, vähemmän agressiviisuutta
- Oppimiskyky on parempi
- Kasvamme ja uudistumme, niin fyysisesti, kuin henkisestikin
- Empatia ja positiivinen sosiaalisuus lisääntyy, olemme yhteistyökykyisempiä
Kosketus ja läheisyys lienevät parhaimpia keinoja saavuttaa turvallinen olotila ja ympäristö, jossa voimme kasvaa ja kehittyä.
Ja tässä on vasta yksi sen vaikuttavista mekanismeista, taustalla löytyy varmasti kymmeniä, ellei satoja vaikutuksia, joita elämme elämässämme todeksi.
Yhteiskuntamme vaatimukset ovat hyvin pitkälle keskittyneitä koulutukseen, työntekoon ja varallisuuden hankkimiseen. Tässä pyörässä helposti unohtuu olennainen, mielestäni se tarkoittaa elämän elämistä rakkaiden ihmisten kanssa. Mikä on sen vaikutus, kun istutamme lapsia ympäri vuorokautta täysin luonnottomassa ympäristössä, keinovalaistuksessa, luonnottomissa asennoissa (istuminen), pyrkien tukahduttamaan kaikki luontaiset tunteet. Älä itke, älä puhu, älä liiku, älä naura, toisin sanoen, älä ole ihminen, ole robotti. Aika haastavaa lapselle, jonka luontainen olemus on vielä hyvin käsin kosketeltavissa. Tähän kun vielä lisätään koskemattomuus, omien tunteidemme tukahduttaminen ja ravitsemus, joka ei tue kehoamme sen vaatimalla tavalla, on aikamoinen soppa käsissämme.
Me voimme valita. Me voimme valita, minkä vaikutuksen annamme, minkä jäljen jätämme. Joko lapsiimme tai lähiympäristöömme, jossa elämme. Me voimme valita rakkauden ja läheisyyden, tai vihan ja kylmyyden. Se mitä itse olemme kokeneet asuu meissä, usein sitä ilmennämme, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Voit myös valita toisin, menneisyytesi ei tarvitse täysin määrittää sinua. Polkumme ei välttämättä ole aina mieluisa ja helppo, mutta se on ainakin todellista elämää jokaisessa värin kukoistuksessaan. Ruokitaan, ravitaan itseämme ja toisiamme, jokaisella tasolla, unohtamatta fyysistä tai henkistä puoltamme. Lapset, aikuiset ja kaikki siltä väliltä, yhtä ja samaa olemme kaikki, arvokkaita yksilöitä yhteisömme keskelle. Kiitos, että välität. Kosketa kun kykenet.
Kuvat: www.teemusyrjala.com
