Liian hyvää minulle

Mediassa valtarooli on uutisilla, jotka kertovat asioiden menevän huonosti, puutteista, möhläyksistä, sekoilusta, epäluotettavuudesta, petoksesta jne. Nämä uutiset ilmeisesti kiinnostavat, koska niitä julkaistaan niin paljon. Aina joskus löytää uutisen, joka kertoo myös siitä toisesta puolesta. Hyvästä teosta, virkistävästä tai yllättävästä tapahtumasta tai tilastoista/tutkimuksista, jotka kertovat mukavista muutoksista.

Jos hyvä uutinen koskee vähänkin yhtä henkilöä tai pientä ryhmää suuremmasta asiasta, siitä herää yleensä vastareaktio. Jotenkin tyypillistä tämä tuntuu olevan sellaisten hyvien uutisten kohdalla, jotka koskevat Suomea tai Suomalaisia. Onhan noita ollut. Koulujärjestelmämme menestys, kilpailukykymme, Suomi maana asua, tasa-arvo, lahjonnan ja korruption vähyys jne. Ne ovat selvästi liian hyviä uutisia. En voi hyväksyä viestiä, vaan tuon esille näkemykseni tiedon vääryydestä, puutteesta, uskomastani väärästä tulkinnasta tai ainakin mahdollisuudesta johonkin huonoon … Asia vaan ei voi olla noin hyvin.

Miksi – mikä nostaa minussa esille tarpeen tuollaiseen käytökseen. Uskon, että se on hyvinvoiva seuralaiseni – pelko. Pelko kertoo minulle, että jos hyväksyn uutisen, se on minulle uhka. Se uhkaa uskomuksiani ja tapaani ajatella. Jos koen, että olemme esimerkiksi epätasa-arvoinen maa ja tutkimus kertoo muuta, minun tulisi tarkastaa omaa ajatteluani. Miettiä asioita laajemmin. Muussa tapauksessa olen väärässä, enkä tokikaan halua sitä. Välttääkseni ajatusteni kyseenlaistamisen ja väärässä olemisen fiiliksen, pyrin todistamaan, että tieto on väärä. Vähintään kyseenalainen ja väärin tulkittu.

Tästä seuraa, että kaikki Suomi –nimistä valtiota koskevat hyvät uutiset uhkaavat minua. Yhteiskunta, Suomi – siis tämä maa, kun on helppo nimetä monen ongelman isäksi ja tarvittaessa myös äidiksi. Mitä useampia hyviä uutisia hyväksyn, sitä enemmän minulle tulee tarve miettiä Suomeen kohdistamaani arvostelua ja syytöksiä. Mitä enemmän ja rehellisemmin asioita mietin, sitä lähemmäksi joudun itseäni. Siis joudun, koska se mitä löydän, ei aina ja ollenkaan tunnu mukavalta. Pitäisikö minun ajatella laajemmin? Näenkö kokonaisuuden, vai katselenko asioita putkesta? Uskonko että on olemassa absobuullinen hyvä ja että minä tiedän, mikä se on? Yleisesti ottaen kohtaan uskomukseni ja kysymyksen tulisiko niitä ajatella tarkemmin.

Olisiko minun helpompi hyväksyä hyvät uutiset, jos kokisin oman elämäni paremmin itseäni tyydyttäväksi? Syntyisikö minulle silloin tarve kumota positiiviset uutiset ja olisinko vähemmän kiinnostunut näistä perinteisistä ”huonoista” uutisista. Olisiko minun silloin helpompi nauttia toisten menestyksestä? Mitä minulle tulisi tapahtua, että uutiset eivät tuntuisi ”liian hyviltä”.

Mitä tapahtuisi, jos arvostaisin itseäni nykyistä enemmän? Uskaltaisin kertoa, millaista kohtelua odotan. Kertoisin, että haluan tasa-arvoista vuorovaikutusta ja että haluan tulla kuulluksi. Kertoisin nuo asiat omana itsenäni, sotkematta mukaan muista ihmisiä ja asettamatta heitä tarpeeseen puolustautua. Mitäpä, jos minulla olisi itseni arvostamiseen perustuvaa rohkeutta kertoa, miten tärkeää minulle on myötätunto, tuki ja yhteinen pyrkimys. Toisin asiani esille myös silloin, kun olen loukkaantunut tai pettynyt – syyttämättä ketään tuon tunteen aiheuttajaksi. Olisinko minä niin arvokas, että tuo kaikki olisi tekemisen väärti?

Ihan kohta – ehkä huomenna, on se päivä, jolloin teen tuon kaiken. Alan arvostaa itseäni. Uskallan kertoa itsestäni. Tunteistani ja tarpeistani – piilottamatta niitä ”asioiden varjoon”. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu illalla, kun istun lukemaan päivän lehteä. Toivon näkeväni siellä meitä – Suomea tai suomalaisia, koskevan hyvä uutisen. Kuuntelen itseäni ja kysyn, miltä minusta tuntuu? Tunnenko uutisessa jotain sellaista, jolla on yhteys itseeni? Tunnenko arvostusta itseäni ja meitä kaikkia kohtaan? Huomaisinko lukeneeni uutisen, jonka jatkoksi on kiva pestä hampaat ja mennä nukkumaan hyvää suomalaista unta. Ja jos en sitten koe yhteyttä uutiseen, yritän muistaa antaa itselleni anteeksi.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

 

Sinä! Tiesitkö, että saat kuunnella ILMAISEKSI 30 päivää Storytelia uutena asiakkaana? Löydät esim. lukuisia Hidasta elämää -kirjoja ja -meditaatioita. 
Tarjous vain tästä!
close-image