Mitä yhteistä on Lady Gagalla, Gandhilla ja postinjakajalla? Varmuudella voin sanoa, että jokaisella on kuusi perustarvetta jotka ohjaavat heidän elämäänsä. Oletan myös, että jokainen heistä täyttää työssään jollain tasolla osallistumisen tarvettaan.
Jokainen muita auttamaan ja itsestä jakamaan pyrkivä ihminen täyttää tekemisellään osallistumisen tarvetta, muiden rinnalla. Vaikka Gaga:n voi olettaa toimivan vahvasti myös merkityksellisyyden tarpeen ohjaamana, löytää hänen sanoituksista, haastatteluista ja taustoistaan myös pyrkimyksen kapinoivaan, henkisesti inspiroivaan ja opettavaan sanomaan, hänen uskomustensa mukaisesti.
Minulta kysyttiin kerran luennolla sitä, miten erottaa ohjaako auttamista todella osallistuminen vai merkityksellisyys. Vastasin, että usein ne kulkevat käsi kädessä. On silti eri asia auttaa muita saadakseen siitä palautetta ja auttaa muita koska kokee sen oikeaksi ja tekee sen palautteesta riippumatta. Usein nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä ja osallistumisen voisi sanoa olevan myös hyvä tapa kokea merkityksellisyyttä.
Jokaisella ihmisellä on sisäinen tarve myös pyyteettömästi itsensä ulkopuolelle suuntautuvaan toimintaan. Jokainen meistä löytää tapansa kantaa kortensa kekoon. Osallistuminen voi tapahtua toimimalla oman perheensä, ystäviensä, yhteisönsä tai koko maailman hyväksi. Siinä missä toinen kokee auttavansa eduskunnassa, saattaa toinen auttaa maailmaa meditoimalla kotona ja lähettämällä positiivista värähtelyään meidän kaikkien hyväksi. Joku taas kantaa naapurilleen postin aamulla.
Kuten muidenkin tarpeiden, myös osallistumisen kohdalla säännöt voivat olla kestämättömiä. Jos osallistumisen säännöt edellyttävät toimimista oman hyvinvoinnin kustannuksella, toiminta ei ole kestävää pitkässä seurannassa. Vääristyneet säännöt voivat aiheuttaa myös sen, että toimintamme on rakentavan sijasta tuhoisaa, tästä löydämme lukuisia esimerkkejä kautta maailman historian. Yhden osallistuminen voi olla toiselle väkivaltaa.
Monet onnellisuuden tutkijat paikantavat syvällisen onnen kokemuksen löytyvän juuri siitä, että todella antaudumme ohjautumaan ja toimimaan meitä suurempien asioiden puolesta. Motivaation tutkijat paikantavat voimakkaan vipuvarren löytyvän siitä kun löydämme tavan toimia paitsi itsemme, myös meille tärkeiden ihmisten puolesta. Kukaan on tuskin vielä koskaan muuttanut maailmaa vain itsensä vuoksi.
Monien kokemus osoittaa, että kun osallistuminen ei ole enää itsen ja oman merkityksen rakentamista, löytää arvaamattomia voimavaroja, täyttymystä ja myös syvemmin merkitystä toimistaan.
Asiat näyttäytyvät erilaisina kun niitä katsoo isommasta mittakaavasta. Arjen haasteet menettävät helposti merkityksensä kun elämää katsoo siitä perspektiivistä, että olemme täällä myös toisiamme varten.
Näkökulman todenperäisyydellä ei ole merkitystä, sillä sen tuo joka tapauksessa enemmän voimavaroja, selkeyttä ja hymyä elämään.
Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
