Teksti: Jani Wahlman
Turmiolliset lokerot
Meille ihmisille äärimmäisen hyödyllinen työkalu on lokerointi. Kun lokeroimme vaikkapa musiikkia, sosiaalisia statuksia tai mielipiteitä, meidän on helpompi käsittää ja käsitellä noita asioita. Poliittiset puolueet, musiikin ja elokuvien genret, uskontokunnat, tiede- ja ajatussuuntaukset ja monet muut asiat ovat esimerkkejä arjessa usein kohtaamistamme lokeroista, joista monilla on toki paikkansa ja etunsa.
Olemme arjen ahkeria lokeroijia, joskus tosin liiankin ahkeria. Jos tietyt piirteet ja tuntomerkit täyttyvät, meillä saattaa olla mielessämme jokin valmis lokero toisille ihmisille, kokemuksillemme ja meitä ympäröiville ilmiöille. Lokerointi ja luokittelu ovat onneksi ja autuudeksi monimutkaisessa maailmassamme, mutta vain tiettyyn rajaan asti.
Heti, kun alamme lokeroida jokaista aistiemme kautta havaittavaa informaationhippusta, ja muodostamme mieleemme tiukkoja lokeroita, alkavat toimenpiteen hyödyt peittyä siitä syntyviin haittoihin. Tiukka ja jämpti lokerointi kaventaa maailmankuvaamme ja voi synnyttää meille putkinäön.
Pian olemme umpiossa, meistä on tullut jääräpäisiä yhden totuuden ja parin periaatteen ihmisiä, joiden leuka vääntyy vääryyksistä väärälleen. Nuo vääryydet ovat kaikkea sitä, mitä maailmassa tapahtuu suosimiemme lokeroiden ulkopuolella tai inhoamiemme lokeroiden sisäpuolella.
Meiltä on kadonnut ominaisuus ottaa avosylin vastaan sitä erilaisuutta, mitä maailma meille päivästä toiseen tarjoaa. Meiltä on kadonnut halu ja osaaminen ymmärtää lokeroidemme ulkopuolisia asioita. Emme ymmärrä, jos ystävä hehkuttaa maailman mielettömyyttä, koska putkinäkömme ja lokeroidemme muodostamien linssien avulla näemme vain kapean ja ahtaan maailman. ”Mikä tässä muka on niin mieletöntä?”, saatamme pohtia.
Ahtaassa tilassa on pakko hidastaa. Taannoin käydessäni Vietnamin Ho Chi Minh Cityn lähellä Vietkongin aikoinaan kaivamassa Cu Chi -tunneleissa, oli noita tunneliverkostoja ahdasta ja ahdistavaa taivaltaa. Tahdin oli oltava hidas. Sen sijaan vaikkapa Porin Kirjurinluodolla lenkkeillessäni tila on vapaa ja voin juosta sydämeni kyllyydestä.
Yliannostellun lokeroinnin tuottaman mielen ahtauden välttäminen on erinomainen avain mielettömään arkeen. Ahkerille lokeroijille yksi harvoja toimivia reseptejä on elämän hidastaminen. Liikaa lokeroimatta elävälle ja elämän upeutta avosylin vastaanottavalle kaiken tuon upeuden fiilistely tuo uskomatonta voimaa, eikä mitään reseptejä tarvita.
* * *
Kirjoittaja Jani Wahlman opiskelee Porissa kauppatieteitä ja pian myös humanistisia tieteitä, kirjoittelee Porinoita-blogia (http://porinoita.blogspot.fi/) sekä häärii kaikenmoisissa projekteissa ja fiilistelee elämän mielettömyyttä.
