Eri ihmisryhmien arvioidessa väitettä ”olen tyytyväinen elämääni” rikkaimpien amerikkalaisten keskiarvo oli 5,8 pistettä ja Itä-Afrikan alkuperäiskansoihin kuuluvan Masai-heimon keskiarvo yhden kymmenesosan vähemmän eli 5,7 pistettä (asteikko oli 1-7).
Masait ovat paimentolaisista koostuva alkuperäiskansa. He asuvat lehmänlannasta, mullasta ja ohuista puunrungoista tehdyissä asunnoissa. Heillä ei ole sähköä, hanavettä tai muita mukavuuksia käytössään, mutta paimentolaisuus on turvannut näihin päiviin saakka heidän toimeentulonsa. Jos Masai haluaa käyttöönsä älypuhelimen hän saa siihen tarvittavat rahat myymällä lehmän nairobilaiselle lihakauppiaalle.
Mikä riittää? Mitä tarvitaan lisää ja mitä vähemmän? Maapallo on rajallinen. Yhteinen ilmakehä ja luonnonvarat jaetaan päivä päivältä yhä useamman ihmisen kesken. Jos esimerkiksi kaikki maailman ihmiset söisivät kuten amerikkalaiset, riittäisi ravintoa 2,5 miljardille ihmiselle. Mutta jos kaikki maailman ihmiset söisivät kasvispainotteisesti, kuten intialaiset, riittäisi ruokaa 10 miljardille ihmiselle.
Mistä johtuu, että vahvojen talouskasvuvuosien aikana (1950-2000) miesten itsemurhat ovat lähes kaksinkertaistuneet planeetallamme ja naistenkin itsemurhat lisääntyneet selvästi? Mistä se johtuu, että bruttokansantuotteen kolminkertaistuessa ihmisten tyytyväisyys elämään ei ole lisääntynyt? Onko tyytyväisyys tärkeää? Onko tyytyväisyys onnellisuutta? Onko tyytyväisyys osoitus hyvästä elämästä?
Miten ihminen tulee tyytyväiseksi? Viekö olemassaolon ihanteemme meitä sivuraiteelle elämässä? Miten elää, jotta tulevat sukupolvet olisivat meistä ylpeitä?
