Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Kulunut viikko oli hieman myrskyinen. Se alkoi taifuunilla, sisälsi kovasti työmenoja, molempien lasteni kolhuja, lääkärikäyntejä, huolta läheisteni ja omasta hyvinvoinnista. Ja lisäksi vuoden ja kuukauden Hanoissa asumisen jälkeen jouduin taksikolariin, tosin pieneen ja yhdentekevään.
Tämän kaiken keskellä sitten hengittelin. Mietin sitä, miten aiemmin ajattelin oman hyvinvointini olevan kokonaisuus, joka koostuu monesta palasta. Tästä lähtökohdasta jopa perustin ensimmäisen blogini tasan kolme vuotta sitten. Nyt kuitenkin huomasin miettiväni, voisiko hyvinvoinnin sittenkin maadoittaa pieniin mikrotason asioihin. Olisiko minulle kehittymässä sellainen taito, että pystyn voimaan suhteellisen hyvin, vaikka tornit ympärilläni kaatuvat ja hälytyskellot soivat?
Voinko, pystynkö nauttimaan hyvästä kupillisesta kahvia, nostamaan tämän hetken korkeampaan kaikesta kaaoksesta huolimatta? Voinko nauttia kauniisti kupruilevasta leivänkuoresta, näkemistäni orkidean- ja lootuksenkukista, päiväunen jälkeisestä raukeudesta? Voisiko hyvinvointini perustua tällaisiin pieniin suuriin asioihin – sen sijaan, että odottaisin voivani hyvin vasta sitten, kun kaikki huoleni ja kaikki läheisteni huolet on ratkaistu? Ja koska tällainen hetki on utopia, en koskaan?
Tajusin tällä viikolla vaalivani sellaista taitoa, jossa pienet asiat ratkaisevat ainakin tiettyyn rajaan asti. Eikä se ole itsekkyyttä, vaan taitoa suojella itseään. Ja sitä, että ymmärtää itsekin olevansa kovin pieni maailmankaikkeudessa.
Hyvinvoinnin kokemiseen auttaa myös se, ettei ole valmiita malleja onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Tämän olen oppinut epäonnistumisten kautta. Eteen tulee, mitä tulee, eikä se ole minun kontrollissani kuin hyvin pieneltä osin. Oman haavoittuvuutensa myöntäminen ja kaiken katoavaisuus tekevät pienistä hetkistä tärkeitä. Muuta ei ole.
Jos minulla on joka päivä hetkiä, joissa osaan iloita hyvästä kuumasta kahvista, tyttäreni tanssista tai ilmaa raikastuttavasta sadekuurosta, niin voin hyvin. Kokonainen hyvinvointi ei synny huolella valituista omaan elämään sopivista palasista, sillä tällaista palapeliä ei välttämättä elämän aikana ehdi syntyä. Kokonainen hyvinvointi syntyy hetki kerrallaan, joka hetki.
